17-04-2017, 04:04 PM
Tyttö vastasi myöntävästi olevansa Cullodena ja pyysikin samantien itseään kutsuttavan Denaksi. Tuo varmisti myös Credencen nimen heti perään, johon Credence vain nyökkäsi vastauksen.
Tarinansa kerrottuaan Credence kuunteli hiljaa kiviä siirrellen Denan lohdutusta. "Minulla ei koskaan ole ollut isää, ei oikeasti. Lähin isähahmo elämässäni siis on...on..." Credence piti pienoisen tauon sanojensa välissä, joka häntä tuntemattomille ihmisille vaikuttaisi vain ajatuskatkokselta. Todellisuudessa Credencen oli keskeytettävä puheenvuoronsa sillä hänen kurkkuunsa oli alkanut koskea. Tuntui kuin joku olisi tunkenut menthol-pastillin Credencen kurkkuun ja viiltänyt jääkylmällä miekalla heti perään. Credence oli lähellä nostaa maassa lojuvan kätensä kurkulleen, mutta hillitsi reaktiotaan. Hän laski siis kätensä takaisin polvilleen toisen käden viereen. Credence käänsi päänsä Cullodenaan päin, selvitti hetken kurkkuaan ja jatkoi: "Dumbledore." Credence hymähti ja hänen huulilleen muotoutui katkera, hymyä muistuttava ilme. Hän oli hyvin pettynyt itseensä, sillä Credence tiesi monen muunkin tylypahkalaisen tuntevan samoin kuin hän. Oli kuin Credence olisi jälleen ollut orpokodissa muiden orpojen seassa vailla merkitystä ja leimautumassa ensimmäiseen vanhempaa muistuttavaan henkilöön. Kuin syöpäläinen.
Dena tarjosikin pian hänelle huikkaa taas pullosta. "Paskoille...tunteille tosiaan." Credence mutisi hiljaa, ikäänkuin kokeillen tuota kirosanaa suussaan, ja otti pullon käteensä. Hän oli kyllä kiroillut aiemminkin, mutta se jätti kitkerän maun tämän suuhun. Ehkä suurimmaksi osaksi sen takia, että aina kiroiltuaan adoptioäitinsä Mary Loun kuullen tämä oli piessyt hänet sairastuvalle. Ei sillä, että Credence olisi adoptioäidilleen kaunaa kantanut; nainen osasi olla äidillinenkin hyvinä päivinä. Credence otti huikan tuliviskiä.
Tarinansa kerrottuaan Credence kuunteli hiljaa kiviä siirrellen Denan lohdutusta. "Minulla ei koskaan ole ollut isää, ei oikeasti. Lähin isähahmo elämässäni siis on...on..." Credence piti pienoisen tauon sanojensa välissä, joka häntä tuntemattomille ihmisille vaikuttaisi vain ajatuskatkokselta. Todellisuudessa Credencen oli keskeytettävä puheenvuoronsa sillä hänen kurkkuunsa oli alkanut koskea. Tuntui kuin joku olisi tunkenut menthol-pastillin Credencen kurkkuun ja viiltänyt jääkylmällä miekalla heti perään. Credence oli lähellä nostaa maassa lojuvan kätensä kurkulleen, mutta hillitsi reaktiotaan. Hän laski siis kätensä takaisin polvilleen toisen käden viereen. Credence käänsi päänsä Cullodenaan päin, selvitti hetken kurkkuaan ja jatkoi: "Dumbledore." Credence hymähti ja hänen huulilleen muotoutui katkera, hymyä muistuttava ilme. Hän oli hyvin pettynyt itseensä, sillä Credence tiesi monen muunkin tylypahkalaisen tuntevan samoin kuin hän. Oli kuin Credence olisi jälleen ollut orpokodissa muiden orpojen seassa vailla merkitystä ja leimautumassa ensimmäiseen vanhempaa muistuttavaan henkilöön. Kuin syöpäläinen.
Dena tarjosikin pian hänelle huikkaa taas pullosta. "Paskoille...tunteille tosiaan." Credence mutisi hiljaa, ikäänkuin kokeillen tuota kirosanaa suussaan, ja otti pullon käteensä. Hän oli kyllä kiroillut aiemminkin, mutta se jätti kitkerän maun tämän suuhun. Ehkä suurimmaksi osaksi sen takia, että aina kiroiltuaan adoptioäitinsä Mary Loun kuullen tämä oli piessyt hänet sairastuvalle. Ei sillä, että Credence olisi adoptioäidilleen kaunaa kantanut; nainen osasi olla äidillinenkin hyvinä päivinä. Credence otti huikan tuliviskiä.