16-04-2017, 10:04 PM
Cullodena ei ollut loukkaantunut, hän oli muuten vain kylmäkiskoinen useimmille. "Niin olen. Sano vain Dena", tyttö vastasi nuorukaiselle ja siemaillen tuliviskiään, hän katsoi ja sanoi kysyvästi: "Ja sinä olet Credence?" Toisin kuin nuori mies tuntui ajattelevan, Dena oli kaukana nirppanokasta. Hän ei vain päästänyt monia lähelleen, vanhemmat luihuispojat olivat pienenlainen korvike Kermichille, joten hän osoitti noille pientä luottamusta, kylmäkiskoisuudestaan huolimatta.
Kun luihuisneito kuunteli Credenceä, jonka tarina ei ollut pitkä, hänen jäätävään katseeseen tuli aavistus lämpöä. "Näen sinusta, että se asia koskee sinuun, kun et nähnyt vanhempiasi, vaikka eikö oikea isä ja äiti ole ne, jotka sinusta eniten välittävät. Nat-setä on minun isäni, vaikka en koskaan tule sitä hänelle sanomaan." Dena ajatteli niin tosissaan, mutta hän ei siksi voinut kuvitella sanovansa sedälle, että tämä olisi hänen oikea isänsä, sillä pelkäsi Kermichin ja isän loukkaantuvan siitä, vaikkei isä halunnutkaan häntä muistaa. "Ota toinen huikka, tämä jos mikä auttaa kestämään paskat tunteet", tyttö sanoi ja sytytti uuden savukkeen itselleen.
Kun luihuisneito kuunteli Credenceä, jonka tarina ei ollut pitkä, hänen jäätävään katseeseen tuli aavistus lämpöä. "Näen sinusta, että se asia koskee sinuun, kun et nähnyt vanhempiasi, vaikka eikö oikea isä ja äiti ole ne, jotka sinusta eniten välittävät. Nat-setä on minun isäni, vaikka en koskaan tule sitä hänelle sanomaan." Dena ajatteli niin tosissaan, mutta hän ei siksi voinut kuvitella sanovansa sedälle, että tämä olisi hänen oikea isänsä, sillä pelkäsi Kermichin ja isän loukkaantuvan siitä, vaikkei isä halunnutkaan häntä muistaa. "Ota toinen huikka, tämä jos mikä auttaa kestämään paskat tunteet", tyttö sanoi ja sytytti uuden savukkeen itselleen.