16-04-2017, 09:33 PM
Credence veti polvensa koukkuun ja laski kätensä niiden ympärille. Tyttö ojensi pulloaan Credencelle, joka otti siitä samantien sievoisen kulauksen ja pyyhki suupielensä koulukaapunsa hihansyrjään. Tuliviskiä. Olishan se pitänyt arvata. Heti kulauksen otettuaan Credence tarjosi pullon takaisin tytölle, kun tämä samalla ihmetteli, miksei Credence tuntunut tietävän tytön tarinaa. Credence oli aikeissa vastata tuolle, ettei kaikkia välttämättä kiinnostanut seurata jonkun nirppanokan yksityiselämää, mutta tukki suunsa vilkaistessaan tytön suuntaan ja nähdessään tämän kylmän ja luotaantyöntävän ilmeen. Tyttö ei näköjään ollut ihan kohteliaimmalla tuulella ja mitä varmimmin olisi ottanut Credencen sanat loukkauksena. Credence rykäisi ja tytön kertoessa tarinaansa tuli yhtäkkiä muistaneeksi nähneensä uutisissa jotain tuosta tapauksesta. "Olet siis Aikenin tyttö? Cul-Cullodena...?" Credence kysyi ikäänkuin varmistaakseen, että oli muistanut tytön nimen oikein. Sivusilmällä hän huomasi tytön ottavan uudemman kulauksen kurpitsamehuksi naamioidusta pullosta. Pian tyttö pyysikin vastalahjaksi Credencen omaa tarinaa. "Minun tarinani? Olen... Siis en koskaan tuntenut vanhempiani. Kasvoin adoptioperheessä ja minulla on kaksi nuorempaa sisarta. Ei sen kummempaa." Credence laski katseensa sivulleen maahan, ei tytön puolelle, ja rupesi sörkkimään ruohon seasta löytyviä pikkukiviä hermostuneena. Hän yritti suurimman osan ajasta esittää, ettei hänen vanhempiensa katoamistemput koskaan häntä haitanneet, mutta joskus tuo karvas pettymyksen tunne puski itsensä esille mitä epämiellyttävimmissä tilanteissa.