16-04-2017, 07:09 PM
Dena katsoi nuorukaista silmiin, tuo ei halunnut tupakkaa, mutta juotava tuntui kelpaavan, joten nuori tyttönen ojensi pullonsa Credencelle ja veti syvät henkoset.
Hän ei olisi välttämättä uskonut, että jotakuta kiinnosti hänen tarinansa, jossa ei ollut mitään kiehtovaa.
"Onko vielä olemassa luihuisia, jotka eivät tiedä minun tarinaani. Se oli sekä jästimaailman, että taikayhteiskunnan uutisissa pitkään", Cullodena oli aidosti hämmästynyt, vaikka kylmyys ja luotaantyöntävyys oli tuossa kalpeassa tytössä hyvin ilmeisestä.
Hän piti pienoisen tauon, kun veti taas pari henkoista savukkeestaan, joka alkoi olla aika lyhyt. "11.7, vuosi ennen kuin tulin tänne, äitini tapettiin raa'asti ja se pahuksen rääpäle on siihen syypää. Jos se ei olisi koskaan syntynyt, ei äiti olisi sysännyt minua syrjään ja äitiä ei olisi tapettu. Ja jos äiti eläisi, olisi isäkin lähellä. Isä ei enää edes halua muistaa minua, kun muistutan niin paljon äitiä", puhe oli jäätävän tasaista, mutta viimeisen lauseen kohdalla, hänen sammaltava äänensä sortui tuskaan ja hänen oli pakko ottaa iso kulaus tuliviskiä ja hukuttaa sydämessään olevan tuskan siihen.
Kun hän oli hetken tasoittunut tuskastaan, hän nosti kylmän katseensa vanhempaan tupatoveriinsa ja kysyi: "Onko sinulla tarinaa? Haluaisin kuulla." Dena tunsi, että nyt kun hän oli paljastanut jotain yllättäen, tosin pyydetysti toiselle, kuului hänen myös saada tarina toisesta vastineeksi. Olihan se ihan kohtuullista, olihan?
Hän ei olisi välttämättä uskonut, että jotakuta kiinnosti hänen tarinansa, jossa ei ollut mitään kiehtovaa.
"Onko vielä olemassa luihuisia, jotka eivät tiedä minun tarinaani. Se oli sekä jästimaailman, että taikayhteiskunnan uutisissa pitkään", Cullodena oli aidosti hämmästynyt, vaikka kylmyys ja luotaantyöntävyys oli tuossa kalpeassa tytössä hyvin ilmeisestä.
Hän piti pienoisen tauon, kun veti taas pari henkoista savukkeestaan, joka alkoi olla aika lyhyt. "11.7, vuosi ennen kuin tulin tänne, äitini tapettiin raa'asti ja se pahuksen rääpäle on siihen syypää. Jos se ei olisi koskaan syntynyt, ei äiti olisi sysännyt minua syrjään ja äitiä ei olisi tapettu. Ja jos äiti eläisi, olisi isäkin lähellä. Isä ei enää edes halua muistaa minua, kun muistutan niin paljon äitiä", puhe oli jäätävän tasaista, mutta viimeisen lauseen kohdalla, hänen sammaltava äänensä sortui tuskaan ja hänen oli pakko ottaa iso kulaus tuliviskiä ja hukuttaa sydämessään olevan tuskan siihen.
Kun hän oli hetken tasoittunut tuskastaan, hän nosti kylmän katseensa vanhempaan tupatoveriinsa ja kysyi: "Onko sinulla tarinaa? Haluaisin kuulla." Dena tunsi, että nyt kun hän oli paljastanut jotain yllättäen, tosin pyydetysti toiselle, kuului hänen myös saada tarina toisesta vastineeksi. Olihan se ihan kohtuullista, olihan?