15-04-2017, 09:28 PM
// Lexus tuo miehistä iskuvoimaa. Alaikäinen ryyppää ja polttaa tupakkaa.//
Maanantai 15.3.1976 klo.17 etp.
Dena oli päätynyt viimeisen tunnin jälkeen koulun pöllölään, jossa hän kirjoitti kirjettä veljelleen, kertoen kuinka koulunkäynti tuntui tavallista raskaammalta ja kuinka aamuisin särki päätä. Tosin koululainen jätti kertomatta, että päänsärky oli vain krapulaa. Hän oli löytänyt salakäytävän sianpäähän ja haki sieltä tarvittaessa itselleen terävää, jota hän nytkin naukkaili, kun kukaan ei huomannut. Kun kirje oli valmis, hän asteli ulos pöllölästä, sytyttäen savukkeen huulillaan. Hän ei piitannut kiinnijäämisen riskistä, hän ei ollut enää puoleen vuoteen siitä piitannut, sen verran syvässä suossa hän oli. Ainoa joka hillitsi hänen suohon vajoamista, oli Rey, hänen paras ystävänsä ja tupa-, sekä kurssitoverinsa. Rey oli ainoa koko Tylypahkassa jolle hän saattoi puhua asioistaan ja kyllä he yhdessä polttelivat savukkeita ja naukkailivat. Reyllä ei vain ollut samanlainen himo turmelukseen kuin hänellä.
Kun hän asteli portaita alas, kuuli hän jaloissaan maukumista ja vilkaistuaan, huomasi Marlene-kissan jaloissaan ja otti tuon syliinsä. "Äiti, miksi olit kaukana?" luihuistyttö kysyi kissaltaan suhteellisen tosinaan. Ei hän pitänyt kissaa äitinään, mutta toisinaan hän puhui äidilleen kissan kautta, varsinkin pienessä sievässä. "Oletko sinä koskaan enää ehjä?" hän kysyi kissaltaan, joka oli hänelle hyvin rakas. Hän siirtyi syrjäiselle alueelle kissansa kanssa, alueelle jossa yleensä ei ollut muita, vain hän. Paikka, jossa hän yleensä hengaili itsekseen tai kissansa kanssa, oli oikeastaan vain kiviä joiden keskellä oli pieni viheralue, pehmusteena. Hän otti pullonsa käteen ja naukkaili siitä tiiviimmin, poltellen savukettaan ja puhallellen savua suustaan nauttien tästä päivän hetkestä, kun sai turruttaa aivonsa illaksi, vaikka se merkitsisikin krapulaa seuraavaan iltaan, mutta hän kesti sen. Yhtäkkiä hän kuuli rapsahduksen, sujautti pullonsa laajennettuun taskuunsa ja kysyi: "Kuka siellä? Tule esiin."
Maanantai 15.3.1976 klo.17 etp.
Dena oli päätynyt viimeisen tunnin jälkeen koulun pöllölään, jossa hän kirjoitti kirjettä veljelleen, kertoen kuinka koulunkäynti tuntui tavallista raskaammalta ja kuinka aamuisin särki päätä. Tosin koululainen jätti kertomatta, että päänsärky oli vain krapulaa. Hän oli löytänyt salakäytävän sianpäähän ja haki sieltä tarvittaessa itselleen terävää, jota hän nytkin naukkaili, kun kukaan ei huomannut. Kun kirje oli valmis, hän asteli ulos pöllölästä, sytyttäen savukkeen huulillaan. Hän ei piitannut kiinnijäämisen riskistä, hän ei ollut enää puoleen vuoteen siitä piitannut, sen verran syvässä suossa hän oli. Ainoa joka hillitsi hänen suohon vajoamista, oli Rey, hänen paras ystävänsä ja tupa-, sekä kurssitoverinsa. Rey oli ainoa koko Tylypahkassa jolle hän saattoi puhua asioistaan ja kyllä he yhdessä polttelivat savukkeita ja naukkailivat. Reyllä ei vain ollut samanlainen himo turmelukseen kuin hänellä.
Kun hän asteli portaita alas, kuuli hän jaloissaan maukumista ja vilkaistuaan, huomasi Marlene-kissan jaloissaan ja otti tuon syliinsä. "Äiti, miksi olit kaukana?" luihuistyttö kysyi kissaltaan suhteellisen tosinaan. Ei hän pitänyt kissaa äitinään, mutta toisinaan hän puhui äidilleen kissan kautta, varsinkin pienessä sievässä. "Oletko sinä koskaan enää ehjä?" hän kysyi kissaltaan, joka oli hänelle hyvin rakas. Hän siirtyi syrjäiselle alueelle kissansa kanssa, alueelle jossa yleensä ei ollut muita, vain hän. Paikka, jossa hän yleensä hengaili itsekseen tai kissansa kanssa, oli oikeastaan vain kiviä joiden keskellä oli pieni viheralue, pehmusteena. Hän otti pullonsa käteen ja naukkaili siitä tiiviimmin, poltellen savukettaan ja puhallellen savua suustaan nauttien tästä päivän hetkestä, kun sai turruttaa aivonsa illaksi, vaikka se merkitsisikin krapulaa seuraavaan iltaan, mutta hän kesti sen. Yhtäkkiä hän kuuli rapsahduksen, sujautti pullonsa laajennettuun taskuunsa ja kysyi: "Kuka siellä? Tule esiin."