If there is no future, there must be no past - Part 2

[Effie Clayton]

Teini, joka oli äskön vähällä joutua koneen nielaisemaksi, oli vieläkin vähän pyörällä päästään, taikominen ja shokki sekoittuvat hänen päänsä sisällä ja hän koitti käsitellä sitä kaikkea. Eikä mielestä ollut poissa sekään, että mahdollisesti juuri hänen isänsä oli pelastanut hänet. Tyttö oli kaikesta tuosta sen verran hämillään, ettei enää edes rimpuillut isoäitinsä otteesta. "Effie ressu, hän on vieläkin ihan muissa maailmoissa järkytyksestä", vanha nainen sanoi ja taputti lempeästi tytön poskia. Nuori suorastaan säpsähti yllättävän paljon, kun mummi häntä niin taputteli. "Mummi, älä", hän älähti. 

Walter katsoi hymyillen miestä ja sanoi: "Tässä lähellä on Casa Pepe's ravintola, ajattelimme lounastaa siellä." Mies kääntyi kuitenkin sitten Effien puoleen ja kysyi nyt vasta tuolta: "Kuules tyttö, olisi sinun luullut jo osaavan olla liukuportaissa kunnolla. Mitä tapahtui?" Teinityttö kohotti rannekettaan, jonka soljen kohdalta oli nahka vain pettänyt. "Tää tippui ranteesta ja mä kumarruin nostaamaan sen", kuului nolosteleva vastaus ja neiti vielä lisäsi: "Sitten en tajunnutkaan muuta kuin, että se kone alkoi syödä minua, mutta onneksi is- tämä setä tuli ja auttoi minut silä ihmellisellä tavalla irti." Effie puri huultaan, koska oli jotenkin vaistomaisesti ajatellut miehen isänään, vaikka ei ollut tutkinut asiaa kuin vasta muutaman viikon.