If there is no future, there must be no past - Part 2

[Jacob King]

Jacob ei viitisnyt puuttua lastensa nahisteluun, hän ymmäris Freyan huolen mutta tiesi ettei Hunter tavoittelisii hänen taikasauvaansa nyt. Mies keskitti huomionsa vanhuksiin jotka vaikuttivat toipuvan tilanteesta tyttöä hitaammin mikä hieman ihmetytti sillä tilanne oli varmasti ollut tytölle paljon traumaattisepi kuin isovanhemmilleen. No, toisaalta tyttö saattoi olla jonkinasteisessa shokissakin. Mies nyökkäsi vastaukseksi vartijalle joka sen myötä siirtyi käynnistämään liukuportaat uudestaan. Jacob pohti hetken kuluttua saamaansa pariskunnan tarjousta ja omia suunnitelmiaan, katsahtaen lapsiinsa, ja lopulta katsoi kohteliaaksi suostua ja lounastaa jo täällä.
"Sopiihan se," hän totesi nostaessaan katseensa mieheen. "Oliko teillä jo mielessä jokin tietty paikka?"
Hunter seurasi vanhan naisen holhousta, pieni vino ja huvittunut hymy nousten kasvoilleen. 8-vuotiaan silmissä varhaisteini oli kauhean vanha joten tuollainen hössötys oli hupaisaa. Etenkin kun äskeinen tilanne oli varmaan ollut tytön ihan oma vika. Heille ainakin oli useat kerrat muistutettu ettei liukuportaissa saanut leikkiä, temppuilla tai muutenkaan tarpeettomasti heilua, ja isä tuntui aina tarkistavan ettei omansa sen enempää kuin kummankaan heistä kengännauhat olisi auki. Tosin, harvoin heillä perheen pienimmmillä nauhallisia kenkiä oli - etenkään pikkusiskolla, mutta hänkin piti useimmiten tarrakiinnitteisiä kenkiä vaikka osasi kyllä nauhojen sitomisen ihan helposti.
"Mennään Burger Kingiin!" Freya ehdotti, tarttuen isäänsä kädestä, katse suunnattuna ylös häneen.
"Mieluummin jotain terveellisempää. Roskaruokaa ehdimme kyllä syödä myöhemmin," Jacob vastasi, katse tytössä.