27-11-2016, 01:41 AM
Teinineito söi hyvällä halulla suurta jäätelöannosta, hörpäten välillä mehua. "Mihenköhän Henor jakhelee?" tuli epäselvä kysymys hänen suustaan. "Syö suu tyhjäksi, kultaseni", ukki vastasi tyttärentyttärelleen ja lisäsi: "Tenor voi varmasti hyvin, älä siitä huoli. Isäsi pärjää sen kanssa kyllä." "Niin, isä", ääni oli sarkastinen ja katse ukkiin oli pistävä. "Tiedän, mutta ota huomioon, että hän on kohdellut sinua kuin omaansa ja antanut erosta huolimatta, sinun olla enemmän luonaan, kun viihdyt siellä paremmin kuin äidilläsi", isoisän vastaus oli lempeä ja vakava. "Haluatko vielä uida, vai mennäänkö jo pesulle ja huoneeseen. Päivällisaikaankaan ei ole kovinkaan kauan, syödään se tänään hotellin ravintolassa", huomenna voidaan mennä kaupungille kiertelemään.
"Mennään jo huoneeseen", apea ääni sanoi ja tyttö söikin annoksensa loppuun ja altaan kautta kaksiko lähti pesutiloihin.
Päivällisen jälkeen Effie soitti puhelimella kotiin ja vaati saada jutella Tenorin kanssa ja toivottaa tuolle hyvät yöt, koira oli hämmentynyt, mutta haukahti pari kertaa kunnolla luuriin. Nukkuminen ei kuitenkaan ollut kovin helppoa Effielle, koska Tenor ei ollut sängyn vieressä köllimässä, niinkuin aina.
Kun isovanhemmat herättivät teinin, oli tuo saanut nukutta vain jotain 6 tai 7 tuntia ja mutisi unisena: "Mmm.. mä haluun vielä nukkua." "Mennään nyt aamiaiselle ja sitten lähdetään tutustumaan kaupunkiin", lempeä vanhan naisen ääni sanoi ja nuorempikin alkoi venytelllä, ennen kuin avasi silmänsä.
Aamiaiseksi hän sai pekonia ja munia, jonka jälkeen kolmikko lähti kaupungille. He kuljeskelivat museossa ja katselivat esillä olevia asioita.
Miltei koko aamupäivä kului, ainakin vanhuksilla museossa, nuorempi sukupolvi ei ollut kovin kiinnostunut, mutta kuunteli kyllä mitä isovanhemmat juttelivat hänelle.
Kun isovanhemmat olivat saaneet museosta tarpeekseen, lähtivät he sitten Riverhead Centre-ostoskekukseen. Isovanhemmat hidastelivat, kun Effie asteli kohti liukuportaita, puolessa välissä häneltä tipahti kädestään ranneke ja hän kuuli sen soljen kilahtavan. Kun teini kumartui nostamaan sitä ylös, ei Effie huomannut, että hänen hupparinsa nauhat olivat jo ylimmällä portaalla ja ajautuivat koneen sisälle ja kun hän oli nousemassa, hän ei päässytkään ylös, vaan jalka lipesi ja hiuksia alkoi mennä koneistoon. Isovanhemmat säikähtivä kovasti, kun liukuportaista kuului tuttu , mutta hyvinkin järkyttynyt huuto, kun hän alkoi jo kuristua nauhojen takia: "En pääse irti! Tämä laite syö mut!" Järkyttyneet vanhukset lähtivät juoksemaan kohti liukuportaita, isoäidin huutaessa samalla: "Herra Jumala, Effie! Auttakaa!"
"Mennään jo huoneeseen", apea ääni sanoi ja tyttö söikin annoksensa loppuun ja altaan kautta kaksiko lähti pesutiloihin.
Päivällisen jälkeen Effie soitti puhelimella kotiin ja vaati saada jutella Tenorin kanssa ja toivottaa tuolle hyvät yöt, koira oli hämmentynyt, mutta haukahti pari kertaa kunnolla luuriin. Nukkuminen ei kuitenkaan ollut kovin helppoa Effielle, koska Tenor ei ollut sängyn vieressä köllimässä, niinkuin aina.
Kun isovanhemmat herättivät teinin, oli tuo saanut nukutta vain jotain 6 tai 7 tuntia ja mutisi unisena: "Mmm.. mä haluun vielä nukkua." "Mennään nyt aamiaiselle ja sitten lähdetään tutustumaan kaupunkiin", lempeä vanhan naisen ääni sanoi ja nuorempikin alkoi venytelllä, ennen kuin avasi silmänsä.
Aamiaiseksi hän sai pekonia ja munia, jonka jälkeen kolmikko lähti kaupungille. He kuljeskelivat museossa ja katselivat esillä olevia asioita.
Miltei koko aamupäivä kului, ainakin vanhuksilla museossa, nuorempi sukupolvi ei ollut kovin kiinnostunut, mutta kuunteli kyllä mitä isovanhemmat juttelivat hänelle.
Kun isovanhemmat olivat saaneet museosta tarpeekseen, lähtivät he sitten Riverhead Centre-ostoskekukseen. Isovanhemmat hidastelivat, kun Effie asteli kohti liukuportaita, puolessa välissä häneltä tipahti kädestään ranneke ja hän kuuli sen soljen kilahtavan. Kun teini kumartui nostamaan sitä ylös, ei Effie huomannut, että hänen hupparinsa nauhat olivat jo ylimmällä portaalla ja ajautuivat koneen sisälle ja kun hän oli nousemassa, hän ei päässytkään ylös, vaan jalka lipesi ja hiuksia alkoi mennä koneistoon. Isovanhemmat säikähtivä kovasti, kun liukuportaista kuului tuttu , mutta hyvinkin järkyttynyt huuto, kun hän alkoi jo kuristua nauhojen takia: "En pääse irti! Tämä laite syö mut!" Järkyttyneet vanhukset lähtivät juoksemaan kohti liukuportaita, isoäidin huutaessa samalla: "Herra Jumala, Effie! Auttakaa!"