If there is no future, there must be no past - Part 2

[Jacob King]

Porealtaassa parikymmentä minuuttia rentouduttuaan – sen kauempaa hän ei saanut lapsia viihtymään sen ja baarin puolella – Jacob siirtyi heidän kanssaan Mutant Dragoniin jossa he pääsivät läpi ilman viivytyksiä sillä vekarat olivat selvästi vaadittua pidempiä ja normaalipainoisen oloisia. Aikuisten altaille pyrkiviä lyhyehköjä ja nuoren näköisiä sekä Wild Dragoniin pyrkiviä nuoria lapsia lukuun ottamatta, useimmat valvojat eivät vaivautuneet seisottamaan mitan edessä ja vaa’alla muita kuin aivan taaperoikäisiä, useimpien liukujen vaaditun minimin ollen vähäinen. Mutanttilohikäärmeen pyörteissä Jacob liukui vuoroin kummankin pikkuisensa kanssa vielä puolisen tuntia kunnes neljän maissa paimensi nämä pukuhuoneita kohti. Olisi aika hieman rauhoittua ennen päivällisaikaa.

Vaikka suihkutiloissa olikin yksityisyysseinät ja ovet, Freya joka ei ollut tottunut julkisiin pesutiloihin ei halunnut mennä pukuhuoneiden suihkuun yksin nyt kun uimapuku olisi pakko kuoria kokonaan yltä loppusuihkua varten, joten kolmikko vain kuivasi ja vaihtoi vaatteisiinsa, hyödyntäen hotellisviittinsä kylpyhuonetta. Tunnin verran perhe rentoutui kylpytakeissaan ja muutaman hermoja kutkuttavan Jenga-pelin jälkeen – jonka he parin muun lautapelin muassa olivat tuoneet mukanaan mahdollisen sadepäivän varalta - he vihdoin pukeutuivat uudestaan ja suuntasivat kaupungille päivälliselle.

Kiinalaisessa ravintolassa herkuttelun jälkeen Jacob vei lapset satamaan tunnelmoimaan ja ihailemaan laivoja, nämä kun eivät vielä koskaan olleet satamassa vierailleet. Rannikolla oli käyty vain hiekkarantojen merkeissä, Mies piti kumpaakin kädestä kaupungilla, mutta erityisesti satamassa sillä epäili poikansa kokevan houkutusta tutkia laivoja ja ylipäätään paikkoja liiankin tarkasti. Hän niin paljon mieluummin veisi pojan kotiin loman päätteeksi kuin selvittelisi missä laivassa tämä oli matkalla ja mihin päin maailmaa….

”Isi, voidaanko me mennä kotiin laivalla?” Freya pyysi toiveikkaan kuuloisena, perheen nauttiessa jäätelötötteröistä kulkiessaan sataman poikki kohti läheisen ravintolan terassia jolla sillä hetkellä oli tilaa. Kumpikin muksuista olivat täysin valtavien matkustajalaivojenn ja tavarankuljetuslaivojen lumoissa, kuin taapero joka ensimmäistä kertaa näki junan oikeasti eikä vain televisiossa.
”Emme, kulta, laivat kulkevat vain poispäin saareltamme. Eivät sen ympäri.”
Ennen kuin tytön mieliala ehti synkistyä pettymyksestä, hän lisäsi, ”Mutta pääset vielä jonain päivänä risteilylle. Ehkäpä käymme ulkomailla joulun alla tai ensi kesänä.”

Kuuman ja aktiivisen päivän jälkeen koko kolmikko nukkui epätavallisen hyvin vieraista vuoteista huolimatta. Tosin hotellin supermukavat vuoteet ja yyvin ilkastoitu sviitti itsessäänkin auttoivat asiaa. Tenavien nukahtaminen ja siten myös isän, venähti tarkoitettua paljon pidemmälle, lasten kihistessä intoa matkan virikkeistä ja uudesta ympäristöstä. Jacob ei ollut vielä edes kertonut suunnitelmastaan seuraavalle päivälle ja tuona iltana päätti jättää sen vasta aamuun.

Jacob herätti muksut puoli kahdeksalta, vaikka nämä eivät olleet siihen mennessä saaneet unta palloonsa kuin noin yhdeksän tai yhdeksän ja kymmenen tuntia mikä oli suositeltua vähemmän. Aamun aloitusta ei vain voinut jättää kovin pitkälle pienten lasten kanssa, jos halusi ehtiä toteuttaa mahdollisimman paljon suunnitelmista. Sisarukset virkistyivät reippaasti, kuultuaan että edessä olisi vauhdikas päivä naapurikaupungin huvipuistossa ja illemmalla pääsisi vielä uudestaan hotellin vesipuistoon.
Pari tuntia myöhemmin he olivat valmiita lähtemään, yllään yhä samat päällysvaatteet kuin eilen Lontoosta lähtiessään sillä Jacob oli ”pessyt” hiostuneet paidat, shortsit ja hatut loitsulla. Hän ei ollut suotta halunnut raahata mukana useaa vaatekertaa vain parin yön reissulle. Vaihtovaatteet kuitenkin oli mukana ja lasten pakattiin hänen olkalaukkuunsa.

Puoli yhdeltätoista he siirtyivät kaupungin pääkauppakadulta sen läheisyydessä sijaitsevaan Riverhead Centre-ostoskeskukseen. Kirjavasta valikoimasta ravintoloita leijui taivaallisia aromeja, niin houkuttelevia että hotellilla nautittu tukeva aamiainen tuntui antavan tilaa jopa lasten vatsassa. Mutta Jacob piti kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta lounastaa huvipuistossa, vaikka se toki olisikin paljon hintavampaa. Olisi vain parempi pitää kohtuulliset ruokailuvälit. Lapsille toki voisi ostaa vaikka leivät kaupasta, jos ei alkuiltapäivään asti malttaisi. Sisarukset olisivat halunneet jo vaikka mitä matkamuistoja, mutta Jacob ei suostunut ostamaan mitään isompaa ennen kuin lähtöpäivänä. Siihen asti sopi katsella ja miettiä mitä halusi eniten, sillä kumpikin saisi vain kaksi tai kolme tavaraa riippuen hinnasta. Parhaillaan mies paimensi jälkikasvuaan liukuportaiden suuntaan, kohteena toisessa kerroksessa sijaitseva Marks & Spencer-tavaratalo.