If there is no future, there must be no past - Part 2

[Jacob King]

Vanhempien keskustelu ei kauaa viipynyt lapsissa, Jacob kun ei mielellään syventynyt turhan henkilökohtaisiin tietoihin ja syvyyksiin täysin tuntemattomien kanssa, vaan yleisen vanhemmuusjutustelun ja lasten ikien jakamisen myötä siirryttiin keskustelemaan tästä lomakohteesta ja lomailusta itsessään. Samalla Hunter ja Freya uiskentelivat altaassa pysyen poissa liukumäkien päätöksiin varatulta puoliskolta. He leikkivät trooppista luontoa laitamalla uimapatjansa taistelemaan, Hunterin krokotiili yritti syödä Freyan delfiinin vaikka oli sitä huomattavasti pienempi ”pikku-krokotiili”, kunnes tenavat kiipesivät niiden päälle ja valmistautuivat kilpa”ratsastukseen” altaan toisesta päästä toiseen, kiemurrellen tielle osuvien muiden lasten välistä. Muutama muksu huomasi kisan ja siirtyi sivuun kannustamaan suosikkiaan, perustuen joko eläimen lajiin tai kisaajan sukupuoleen.

Hunter voitti yli kahden patjan mitalla, mutta toisaalta kisa oli hieman epäreilu, minkä Freya tyynesti huomautti meloessaan käsillään voittoaan tuulettavan veljensä luo. Poika oli varmempi vedessä kuin hän ja tämän patja oli pienempi ja litteäksi muotoiltu toisin kuin hänen delfiininsä ja siten vähän vakaampi käyttää helpompi ohjata. Hunter, tahtoen todistaa että voittaisi jopa ison delfiinin selässä, ehdotti uusintaa ratsuja vaihtaen, mutta he eivät ehtineet edes lähtölaskentaan kun huomasivat jonon liukumäkeen olevan sillä hetkellä kaikkein lyhimmillään.
”Kuka haluaa huolehtia verenhimoisesta krokosta?” Hunter kuulutti.
”Ja kuka urheasta delfiinistä?” Freya lisäsi.
Vesieläimille löytyi välittömästi lukuisia adoptoijia ja sisarukset jättivät muut kinastelemaan niistä, haluten jonoon mahdollisimman nopeasti.
Ensimmäisen liu’un he laskivat yhdessä kahdenistuttavalla renkaalla putkea pitkin. Freya joka ei vielä koskaan ennen ollut laskenut isoissa vesiliukumäissä sillä edellisestä vesipuistoretkestä oli vierähtänyt useampi vuosi, istuutui veljensä taakse. Seuraavalla vuorolla Hunter sai rohkaistua tämän laskemaan vauhtiliukumäestä, jopa ensimmäisenä ja itse hädin tuskin malttoi odottaa uimavalvojan merkkiä milloin saisi laskea tytön perästä.
Lapset ehtivät laskea vielä kaksi kertaa, kunnes Jacob kutsui heidät pois.

Oli kulunut puolisen tuntia altaalle saapumisesta eikä hän jaksanut enää istua sen reunalla eikä halunnut lastensa likoavan kloorivedessä pitkiä aikoja kerralla. Vaikka tässä kylpylässä olikin hyvä ilmastointi ja veden klooripitoisuus ei ainakaan hajun vähäisestä voimakkuudesta päätellen vaikuttanut turhan korkealta, sitä ei koskaan tiennyt miten hyvin ja fiksusti joku muu piti huolta henkilökohtaisesta hygieniastaan ja altaan siistinä pitämisestä. Etenkin lasten altaassa.
”Isi, isi! Minä laskin vauhtimäestä! Monta kertaa!” Freya hihkui innoissaan, polskiessaan miehen luo, Hunter kannoillaan.
”Niin, minä näin. Oikein hienoa!” Jacob kehui, liioitellun innokkaasti. Vaikka oli hän oikeastikin ylpeä ja iloinen ettei hänen tyttönsä pelännyt kohdata uusia haasteita ja kokemuksia, ettei tarvinnut häntä mukaan joka asiaan.
”Me voitaisiin laskea Wild Dragonista nyt!” Hunter vielä kokeili. ”Ei me olla paljoa liian pieniä, ehkä he antavat meidän laskea sinun sylissä!”
”Ei, Hunter, me ei lasketa siitä tällä reissulla,’ Jacob vastasi kärsivällisesti. ”Olette kumpikin noin kymmenen senttiä liian lyhyitä ja monta kiloa liian kevyitä ja puiston säännöissä erikseen lukee ettei lapset saa laskea edes aikuisen sylissä jos eivät yllä minimikokoon,” hän jaksoi perustella, sisarusten kömpiessä ylös vedestä.
Ennen kuin poika ehti harmistua suuremmin, Jacob jatkoi.
”Kutsuin teidät pois, koska haluan istuskella vähän aikaa porealtaassa. Sen valvojalta voin kysyä, jos saisitte seisoa siinä jonkin aikaa mikäli se ei ole liian täynnä.’
Kumpikin tenavista oli vielä aivan liian lyhyt istumaan siinä, mutta seisominen onnistuisi melko hyvin. Kumpikaan ei ollut vielä koskaan kokenut poreallasta, joten intoa riitti siihenkin. Jacob kohotti sitä lisää ehdottamalla ensin pientä jälkiruokaa Cave Barista.

Perhe siirtyi Bubble Dragonin luo ja lapset saivat kuin saivatkin luvan seisoa altaassa niin kauan kun siellä olisi silti vapaana vähintään kolme paikkaa ja Jacob olisi koko ajan myös altaassa. Porealtaalle ei ollut hirveästi tunkua tähän aikaan, hellepäivä teki ulkoaltaasta ja jäävesialtaasta kylpylän kirkkaasti suosituimmat, Wild Dragon-vetonaulan lisäksi.
Jacob tilasi itselleen mukillisen teetä, lapsille colatölkit, kaikille pari isoa cookieta ja lapsille myös yhden pallon jäätelöannokset.

”Ei, me emme voi syödä altaassa,” mies totesi ja ohjasi altaalle päin vaeltavan jälkikasvunsa pöytään.
”Hankitaan mekin poreallas!” Hunter ehdotti innoissaan, vaikkei vielä edes tiennyt miltä se tuntui. Se vain kuulosti kovin hauskalta.
”No, katsotaan. Voisihan se olla mukava, mutta tuskin niin usein käytössä että kannattaisi kauheita summia maksa…oikeastaan, harkitsen mieluummin vaihtaa nykyisen kylpyammeemme poreammeeksi niin siitä on tuplahyöty. Mutta en lupaa vielä mitään,” Jacob vastasi, keksiään mutustaen. Rentouttava poreamme oli kyllä houkutteleva luksusmukavuus, etenkin stressaavan työn huomioon ottaen.
”Tullaanhan me tänne huomennakin?” Freya tiedusteli limutölkkinsä sihahtaessa.
”Juu, otetaan toki kaikki ilo irti kun tänne asti tultiin. Tosin, ajattelin että vietämme osan huomisesta kaupungilla nähtävyyksiä ja kauppoja kiertäen,” Jacob vastasi. Hän oli varma, että vekarat viihtyisivät kylpylässä vaikka koko päivän, mutta hän halusi lomareissusta enemmän irti eikä tosiaan halunnut heidän leikkivän kloorivedessä liikaa. Ei nyt sillä, että siitä näille terveyshaittoja kovinkaan todennäköisesti tulisi, he kun kävivät uimahalleissa melko harvoin. Mutta varmasti muksutkin arvostaisivat lopulta kaupunkikierrostakin. Reissu oli alkanut hänestä suorastaan odottamattoman ongelmattomasti, joten hän oli erityisen loistotuulella ja toiveikas jatkon suhteen.