20-07-2016, 12:20 AM
Harry oli enemmänkin kuin mielissään siitä, että oli törmännyt sattumalta korpinkynteläiseen Kalinda Bandaan. Tyttö oli elävä muistutus siitä, että vielä hetki ja hän pääsisi takaisin sinne, minne hänen sydämensäkin kuului. Tylypahkaan.
Kesäloman aikana Harry ei ollut ollut pitänyt yhteyttä Hermioneen tai Roniin. Vernon oli kieltänyt sen Ronin soitettua kerran Dursleyden puhelimeen. Tilanne oli ollut katastrofaalinen ja puhelimen käyttä oltiin näin ollen kielletty Harrylta visusti. Ties vaikka hän ottaisi yhteyttä siihen väkeen, aivan niin kuin Petuania oli asian kuivakasti ilmaissut. Nyt kun Kalinda oli hänen vierellään, huomasi Harry kuinka paljon ikävöikään takaisin taikamaailmaan. Hän ikävöi ystäviään.
Harry kuunteli oikein mieliisti tytön puhetta ja tuon lomasuunnitelmista. Hänellä ei ollut koskaan liikaa ystäviä, ja siksi uusi tuttavuus olikin enemmän kuin mieleinen. Kun tumma hipiäinen tyttö siirtyi kuitenkin utelemaan Harryn kesälomasta, muuttui poika hieman kiusaantuneeksi. "Äh, ei sen kauheampi kuin normaalistikaan. Hedwig - oma lemmikkipöllöni - pitää minulle seuraa", Harry vastasi tavoitellen äänensävyynsä reippautta ja huolettomuutta, käden käydessä hieraisemassa hieman niskaa. Harry ei ollut tehnyt kesäloman aikana mitään, mutta siihen Potterin poika olikin jo tottunut. Elämä Dursleyden kanssa oli jo itsessään varsinainen haaste. "Mutta olemme yhtä kauan täällä kuin tekin. Luulen, että minun tulee pysyä vain mahdollisimman kaukana Dursleyn perheestä, joten seura on enemmänkin kuin mukavaa!", Harry naurahti. Viikko alkoi yllättäen tuntumaan huomattavasti paremmalta nyt kun Kalindakin oli täällä.
"Mennään. Otetaan kisa kuka uskaltaa laskea sieltä kaikkein eniten", Harry virnisti leikkisästi ja pinkaisi sitten matkaan. Hän oli kuullut Wild Dragonista lähinnä Dudleylta ja siksi into valtasikin pojan mielen. Jonoa oli jonkin verran liukumäkialtaan portailla. Mutta jonossa oli myös eräs, joka sai Harryn kulmat syvään kurttuun. Dudley. Suuri kokoinen ja uima-asussaan joulupalloa muistuttava Dudley Dursley. Suuri kokoinen poika huomasi myös Harryn seuralaisineen ja tuon pulleille kasvoille nousi häijy hymy, joka veteli ilkeydessään jopa Vernonille vertoja.
"Kas kas, Potterin poikahan se täällä", Dudley aloitti ilkkumisen. "Toit näköjään tyttöystävänkin mukana?", mulkoilevat silmät siirrettiin nyt vuorostaan Kalindaan. Harryn mieliala laski. Hän kuitenkin asettautui hieman Kalindan eteen, siirtäen katseensa serkkuunsa. "Jätä hänet rauhaan, Dudley!", Harry äyskäisi.
Kesäloman aikana Harry ei ollut ollut pitänyt yhteyttä Hermioneen tai Roniin. Vernon oli kieltänyt sen Ronin soitettua kerran Dursleyden puhelimeen. Tilanne oli ollut katastrofaalinen ja puhelimen käyttä oltiin näin ollen kielletty Harrylta visusti. Ties vaikka hän ottaisi yhteyttä siihen väkeen, aivan niin kuin Petuania oli asian kuivakasti ilmaissut. Nyt kun Kalinda oli hänen vierellään, huomasi Harry kuinka paljon ikävöikään takaisin taikamaailmaan. Hän ikävöi ystäviään.
Harry kuunteli oikein mieliisti tytön puhetta ja tuon lomasuunnitelmista. Hänellä ei ollut koskaan liikaa ystäviä, ja siksi uusi tuttavuus olikin enemmän kuin mieleinen. Kun tumma hipiäinen tyttö siirtyi kuitenkin utelemaan Harryn kesälomasta, muuttui poika hieman kiusaantuneeksi. "Äh, ei sen kauheampi kuin normaalistikaan. Hedwig - oma lemmikkipöllöni - pitää minulle seuraa", Harry vastasi tavoitellen äänensävyynsä reippautta ja huolettomuutta, käden käydessä hieraisemassa hieman niskaa. Harry ei ollut tehnyt kesäloman aikana mitään, mutta siihen Potterin poika olikin jo tottunut. Elämä Dursleyden kanssa oli jo itsessään varsinainen haaste. "Mutta olemme yhtä kauan täällä kuin tekin. Luulen, että minun tulee pysyä vain mahdollisimman kaukana Dursleyn perheestä, joten seura on enemmänkin kuin mukavaa!", Harry naurahti. Viikko alkoi yllättäen tuntumaan huomattavasti paremmalta nyt kun Kalindakin oli täällä.
"Mennään. Otetaan kisa kuka uskaltaa laskea sieltä kaikkein eniten", Harry virnisti leikkisästi ja pinkaisi sitten matkaan. Hän oli kuullut Wild Dragonista lähinnä Dudleylta ja siksi into valtasikin pojan mielen. Jonoa oli jonkin verran liukumäkialtaan portailla. Mutta jonossa oli myös eräs, joka sai Harryn kulmat syvään kurttuun. Dudley. Suuri kokoinen ja uima-asussaan joulupalloa muistuttava Dudley Dursley. Suuri kokoinen poika huomasi myös Harryn seuralaisineen ja tuon pulleille kasvoille nousi häijy hymy, joka veteli ilkeydessään jopa Vernonille vertoja.
"Kas kas, Potterin poikahan se täällä", Dudley aloitti ilkkumisen. "Toit näköjään tyttöystävänkin mukana?", mulkoilevat silmät siirrettiin nyt vuorostaan Kalindaan. Harryn mieliala laski. Hän kuitenkin asettautui hieman Kalindan eteen, siirtäen katseensa serkkuunsa. "Jätä hänet rauhaan, Dudley!", Harry äyskäisi.