All the dear children

[Jacob King]

”Eikö vain,” Jacob totesi katsahtaen Denaan ja käänsi huomionsa takaisin poikaansa, jatkaen kuitenkin. ”Ei hajuakaan mistä tuo ääni tulee. Minä ja Carrie omaamme kyllä nuottikorvaa, mutta lauluäänemme eivät ole mainitsemisen arvoisia ja ainakaan lähisuvussamme ei ole muita hänen kaltaistaan. Ja kun hän on niin pienikokoinenkin. Tosin, hän on esiintymisen lisäksi ahkerasti harjoitellut äänenkäyttöä koulussa opettajansa tuella ja välillä kummitätinsä avustuksella,” hän lisäsi osakunnian sinne mihin se kuului, vaikka toki pojan oma työskentely taidon eteen oli ratkaisevin. ”Ja luulen, että hänen persoonansa auttaa esiintymisessä noin muuten.”

Ainoa mistä hän koki voivansa Carrien kanssa ottaa mitään kunniaa oli pojan itsetunto ja itseluottamus, mutta vaikka se olikin hyvin keskeistä esiintymisessä ei hän kokenut sitä olennaiseksi aiheesta puhuessa.

”Kiitos, kiitos! Seuraava ja viimeinen on vielä yksi hitti kotimaasta,” Hunter jatkoi iloiseen sävyyn aplodien vihdoin vaiettua, ”Olen laulanut tämän vain muutaman kerran koulussa musiikintunneilla, joskus...Ei ole lempibiisejäni, mutta sen teema on aina uudelleenesittämisen arvoinen.”
Freya oli erityisen iloinen, että suosionosoitukset olivat tällä erää olleet vieläkin pidemmät sillä toisin kuin edellisten kappaleiden välillä nyt hänen piti ehtiä vaihtaa levyä eikä velipoika tuntunut viivyttelevän puheissaan lainkaan. Parin sekunnin hiljaisuuden jälkeen saliin kuitenkin kajahti varsinkin aikuisille tutut kitaran ja pianon sävelet.
Aiempien kappaleiden – etenkin edellisen - menestyksekäs esitys vahvisti Hunterin itseluottamusta entisestään, vaikka tämä oli hänelle vähiten tuttu kaikista ja keskellä tätä raitaa olisi taustakuoroa nauhoitettuna jotka kohdat pitäisi muistaa. Hän pyrki kyllä eläytymään tähänkin, mutta epäili ettei pystyisi niin paljon tai ainakaan samalla tavalla kuin aiempiin. Sillä toisin kuin laulun kirjoittaja, hän tiesi että kuoleman jälkeen oli jokin seuraava paikka eikä maailman uskonnot siis ehkä olleet aivan tyhjästä temmattuja. Vaikka haamut eivät tiennetkään millainen saatikka olleet kohdanneet minkäänlaista korkeampaa voimaa, käytyään vain tämän ja sen toisen paikan välitilassa...Sekin vähäinen tieto vahvisti, että heidän yläpuolellaan oli muutakin kuin taivasta. Lisäksi hän, vaikkakin vasta hädin tuskin yksitoistakesäinen ja siten mistään sodista melko vähän tietävä, tiedosti että maailmanrauhaa pidettiin lähinnä kauniina sanoina. Johan se omassakin elämässä oli huomattu, varsinkin koulussa, että jotkut tyypit halusivat haastaa riitaa ihan väkisin ja joskus ihan tyhmistä asioista.
Eläytymistä kuitenkin auttoi se, ettei hän vielä tuohon ikään mennessä liiemmin ollut pohdiskellut moisia syvällisiä asioita ja oli tiedoistaan huolimatta maailmankatsomukseltaan useimpia aikuisia paljon optimistisempi tai sitten sinisilmäisempi, sekä se että osa yleisöstä oli jästejä.
Hyvin lyhyen intron myötä hän kajautti ilmoille rauhallisemman mutta setin lopetukseksi sopivansuuruisen unelmoinnin Imagine joka oli syntynyt kaksikymmentä vuotta aiemmin, hypersuositun Beatles-yhtyeen yli vuosikymmen sitten murhatun solistin, John Lennonin inspiraatiosta ja kynästä.