All the dear children

[Stephen Hunter King]

Hunter oli liian nälkäinen hermoilemaan tulevista, ja oli ensimmäisten joukossa ruokasalin puolella ja kasaamassa muonaa lautaselleen. Sille kerääntyi vähän joka lajia, mutta eniten riisiä, paistettua kanaa ja ruskeaa kastiketta. Kinkku-juusto-sämpylöitä hän väsäsi kaksi ja viimeisenä vielä lasin maitoa ja toisen lasin vettä. Paikan hän etsi valoisan ikkunan viereltä ja hieman myöhemmin perheensä liittyi pöytään. Muut jutustelivat monenlaista, Hunter oli ainoa joka ei sanonut lähes mitään, ollen liian kiireinen syömään ja mieliala matalalla. Tietenkin silmät olivat syöneet enemmän kuin vatsa veti, mutta hän sai luvan viedä lautaselle jääneet roskakoriin – oli sentään ilmiselvää että tämä oli syönyt tarpeeksi.
Puoli yhden aikaan hän sai luvan nousta pöydästä kun Freyakin oli valmis ja halukas, ja vekarat siirtyivät takaisin juhlasalin puolelle jossa heidän oli määrä pysyä.
Sisarukset katselivat pienelle hyllylle kasattuja lautapelejä, mutta tulivat tulokseen ettei tässä välissä ehtisi pelata mitään loppuun. Pian kaksikko istui nojatuoleissa pienen pöydän äärellä lukuisten eriväristen muovailuvahapurkkien kanssa taiteilemassa, vain mielikuvitus rajoituksenaan.
Freya aloitti valkoisen sinisilmäisen varsan muotoilua – eikä minkä tahansa hevosen vaan yksisarvisen, ja Hunter jediritarin. Valkoista asuun, ruskeaa hiuksiin, vaaleanruskeaa ihoon, mustaa valosapelin kahvaan ja vihreä valoterä muodostivat Luke Skywalkerin. Häntä hieman harmitti että vaaleanvihreä vaha ei ollut läheskään oikean sävyistä, mutta toisaalta eipä äijä itsessäänkään näyttänyt läheskään Luken näyttelijältä vaan yksinkertaisesti ihmiseltä. Kasvojen väsääminen oli haasteellisinta, vaikka hän oli muovaillut ukosta melko melkein viisitoista senttiä pitkän.