All the dear children

[Stephen Hunter King]

Kysymys oli mielenkiintoinen, Freya totesi, joskin varsin haastava. Etenkin kun sen tarkennus kuulosti hieman siltä ettei se tarkoittanut mitä tahansa arkipäiväistä joululahjalista-tyylinen toivetta.
Hän uppoutui pohdintoihinsa huomaamatta yhtään mitään ympärillään ja Hunterkin keskittyi siskonsa tarkkailuun, mielenkiinnolla odottaen mitä tämä valitsisi. Hän kuitenkin tiesi yhdestä jos toisestakin tämän toiveista.
Isän ja äidin yhteen paluusta hän oli äidin parin vuoden lähes täydellisen poissaolon aikaan haaveillut monta kertaa ja luonut mielessään monenlaisia kuvioita, mutta – vaikkei millään niistä tavoista – nämä olivat jo palanneet yhteen eli sitä ei enää voisi mainita. Tyttö katsahti syrjäsilmällä veljeään, jonka ihmissuteuden parantuminen oli hänen toivelistansa kärkipäässä myös, mutta sitä ei voisi ottaa esiin millään. Listan kärjessä oli kuitenkin yksi juttu jonka voisi huoletta jutustaa totuudenmukaisesti kuvitteellisena tarinana etenkin näin pääsiäispyhinä.
”Haluaisin saada yllätyskirjeen taikakoulusta joka kertoisi minun olevan noita ja pääsevän opiskelemaan sinne,” hän vastasi salaperäisesti hymyillen – muistaen kyllä että useimmat vieraista olivat taikavoimaisia, mutta piirissä saattoi olla muutama jästikin. ”Sitten muuttaisin Hunterin pariksi päivää apinaksi aina kun hän ärsyttää minua,” tyttö virnisti veljelleen.
”Phah, minä olen tutkinut taikuusjuttuja kauemmin, löytäisin keinon torjua sen niin että muuttaisitkin itsesi hämähäkiksi!” poika vastasi virnistäen takaisin.
”Sinä ja sinun hämähäkkisi,” Freya tuhahti yhä hyväntuulisesti. Ajatus hämähäkiksi muuttumisesta ei edes ollut niin kamala kuin niiden kanssa samassa huoneessa oleminen.
”Jos osaisitte taikoa, millaista loitsua käyttäisitte eniten?” Hunter uteli piiriltä.