All the dear children

[Stephen Hunter King]

”Juu, se oli vain tuo hämähäkkimuisto,” Freya vastasi kepeästi Celestelle joka oli epätavallisen huolehtiva hänen näkökulmastaan.
Hunterin mielessä vilisi monenlaisia tehtäviä jotka olisivat sopineet mainiosti, jos peli olisi ollut ystävien kesken, tai jos taikuutta voisi käyttää, sekä monia jotka pitäisi tehdä ulkona mutta kun ei ollut lupaa poistua klubitalolta. No, rakennus oli suuri ja monipuolinen, ja sisällä väkeä hurjasti...Olisi enemmän mahdollisuuksia kuin ehtisi koko päivänä edes keksiä! Ja tehtävän ei välttämättä edes tarvitsisi olla mitenkään nolo, kunhan olisi haastava tai hauska tai molempia. Parisenkymmentä sekuntia hän muisteli aiempia pelikertoja, kunnes mieleen nousi mahdollisesti hyvinkin viihdyttävä tehtävä.
”Riitele seinän kanssa ja teeskentele että se vastaa. Vähintään kahdenkymmenen sekunnin ajan,” hän määräsi ja viittasi satunnaisesti seinien suuntaan.