All the dear children

[Stephen Hunter King]

”Kiitos,” Freya sanoi vaisusti hymyillen Celestelle ja otti pahvimukin vastaan. Mikä tahansa aiheenvaihdos kelpasi hänelle sillä hetkellä. Hetken Hunter hymyili lähes huomaamattomasti itsekseen Markin turhan äänekkäälle pikkusiskolle ja turhan huolehtivalle äidille ja oli iloinen ettei hänen perheensä ollut sellainen, mutta Derekin tarina veti ajatukset takaisin keskustelunaiheeseen, samoin Freyan. Kumpaakaan ei haitannut lainkaan Derekin väliin heittämä tarina, eihän tässä koulussa oltu tai muussakaan vastaavassa. Oli vain mukavaa kuulla mitä muilla oli kerrottavaa ja tutustua.
”Minultakin on pilojen yhteydessä vahingossa kuollut pari tuonkaltaista eläintä, tosin ei kenenkään lemmikki, onneksi,” Hunter kommentoi, muutenkin tarinasta kiinnostuneen katseensa lisäksi ilmaisten ettei tarina ollut lainkaan haitaksi ja ettei Derek ollut yksin onnettoman tempauksensa kanssa.
”Ällöttävintä pilaani en noin vain muista, olen meinaan pilaillut enemmän tai vähemmän varmaan kolmevuotiaasta asti – täysin yksitoista viime kuussa,” poika sitten vastasi Hansin lisäkysymyksiin, ”Mutta yksi parhaiten mieleen jäänyt on skunkkihajupommi jonka pudotin naapurin savupiipusta muutama Halloween sitten. Se olohuone olisi voinut lemuta viikkokausia. Taisin olla seitsemän sinä vuonna. Se oli ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen kerta kun pääsin karkki-vai-keppos-kierrokselle vain kavereiden kesken,” hän kertoi ja pyöritteli pulloa sormissaan.
”Muistan sen parhaiten koska se pilasi niiden antiikkihuonekalut enkä siksi saanut joululahjaksi Nintendoa jota olin halunnut jo monta vuotta.”
”Tosin hyvä vain, koska jos minulla olisi se, en olisi nyt saanut Sega Mega Drivea synttärilahjaksi,” hän lisäsi sillä kyseinen viime syksynä ilmestynyt pelikonsoli oli paljon parempi grafiikoiltaan ja hänestä myös pelikirjastoltaan joka toki ei vielä tässä vaiheessa ollut kovin suuri, mutta silti.
”Lievimpiä on muun muassa kaikenlaiset klassikot,” hän jatkoi eikä vaivautunut sen tarkemmin pohtimaan sillä lieviä piloja hän tietenkin harrasti kaikkein eniten.
Sitten hän asetti pullon piirin keskelle ja pyöräytti sen vauhtiin, haluten jo päästä käyttämään oman vuoronsa. Kaikestahan voisi jutella vielä myöhemmin lisää. Pullon vauhti hidastui ja se pysähtyi selkeästi Derekin kohdalle.
"Totuus vai tehtävä?" Hunter kysyi innoissaan, hän kun piti tässä pelissä tästä osasta kaikkein eniten, valitsi kohde sitten kumman tahansa.