All the dear children

[Stephen Hunter King]

”Kiitti,” Freya totesi ja hymyili tytölle jonka nimeksi muisteli Celeste. Ei hän mikään mestari ollut, mutta aikuisten mielestä kuulema piirsi todella eläväisesti ikäisekseen, etenkin eläimiä.
Hunter tutkaili hetken pistetaulukkoa ja totesi ettei peli ollut kestänyt vielä kovin kauaa, sillä kellään ei ollut hurjia määriä pisteitä. Tosin kolmannelle sijalle nousuun vaikutti olevan toinenkin mahdollinen syy; yhden joukkueen toinen osapuoli ei vaikuttanut hyvältä arvailemaan ja tuo yhden toisen joukkueen osapuoli, se nuorimmaisen oloinen, taisi tosiaan olla korkeintaan viisi- tai kuusivuotias kun tälle ilmeisesti piti kertoa mitä korteissa luki jottei minuutista kuluisi tolkuttomia aikoja sanan tavaamiseen.
Poika jätti ryhmän hetkeksi, hakeakseen lisää alkupaloja ja palasi pian pahvilautasella kaksi lihapasteijaa ja kaksi muna-riisi-pasteijaa itselleen ja Freyalle. Ei tyttö niitä ollut pyytänyt, mutta hän arveli että tämä ehkä haluaisi – he kumpikin pitivät kovasti erilaisista pasteijoista ja hän oli rohmunnut toisen edelliset naposteltavat.
Hän ehti mutustaa kummankin pasteijansa ennen heidän vuoroaan parin minuutin kuluttua. Hänestä tuntui että mitä enemmän hän söi sitä nälkäisemmäksi hän tuli. Saattoi johtua siitäkin ettei hän ollut aamulla malttanut syödä juuri mitään. Onneksi ateriaan ei ollut enää kuin vajaa tunti, hän totesi kömpiessään ylös säkkituolistaan ja vilkaistessaan seinäkelloa joka näytti viisitoista yli yhtätoista.

Hän asteli liitutaululle ja nappasi vaaleansinisen liidun, pyyhki kostealla sienellä taulun tyhjemmäksi, ja katsahti siskoaan varmistaakseen että tämä oli valmis keskittymään, ja nosti sitten ensimmäisen kortin. Hänen piirrostyylinsä oli yleensä tyypillinen nuoren pojan, joskin selvästi inspiroitunut hieman sarjakuvista kuten Batman-sarjiksista – mutta tässä nyt hän aikoi piirtää vain miten sattuu kun ei ollut tarvetta eikä kiinnostusta panostaa tyyliin toisin kuin piirtämisestä erityisesti nauttivalla siskollaan.

Ensimmäinen sana oli helppo piirtää muutenkin, mutta ehkä nopeammin arvaisi juuri oikean, jos...Poika mietti, ja alkoi piirtämään matruusinlakkia ja sitten pyöreähköä päätä ja sarjakuvamaisia silmiä. Hän ehti juuri ja juuri aloittaa nokan, kun Freya huudahti, ”Ankka!”
Kortti pudotettiin taulun reunalle, joskin se jatkoi siitä matkaansa lattialle asti, samalla kun Hunter kaivautui uudestaan ämpäriin.
Seuraavaksi taululle piirtyi tähti, mitä Freya heittikin ensimmäiseksi vaihtoehdoksi, mutta jo kohta hihkaisi uuden arvauksen, kun tähden alaosasta lähti teräväkulmainen viivapari. ”Joulukuusi!”
Kolmas sana oli hieman haastavampi, ja Hunter joutui pohtimaan muutaman sekunnin mikä olisi paras tapa kuvastaa se tai lähinnä mistä kohtaa aloittaa.
Hän piirsi keskikokoisen ympyrän ja Freya aloitti heti ehdottamalla polkupyörää, mutta kun toinen samanlainen ilmestyi liian lähelle ensimmäistä, tyttö oli hetken vaiti ja odotti seuraavaa viivaa. Ympyröiden keskelle ilmestyi pienemmät ympyrät ja niiden väliin alapuolelle kolmio mikä teki asian harvinaisen selväksi. ”Pöllö!”
Kortti tipahti ja uusi nousi ämpäristä.
Seuraava sana oli tosi helppo, mutta Hunter alkoi jo menettää kiinnostusta tähän peliin ja mieluummin heittäytyi luovaksi. Hän piirsi kaksi pystyviivaa joiden yläosasta lähti kaksi lyhyempää vaakasuoraa viivaa ja niiden päästä yksi lyhyehkö viiva ja väliin vino viiva. Freya tuijotti hämmentyneenä, ehdottaen kaikkea talosta, laatikon kautta avaruusalukseen joka oli jo tarkoituksella täysin tuulesta temmattu ehdotus. Kunnes poika alkoi piirtää vaakasuorasta osuudesta roikkuvan viivan päähän ympyrää.
”Eth voi olla toshissashi,” Freya totesi, suu täynnä pasteijaa tajuttuaan mitä taululle muotoutui, Hunterin virnistäessä itsekseen.
”Hirsipuu,” tyttö sanoi nielaistuaan ruokansa. ”Ei taatusti ollut siinä kortissa!” hän totesi hieman huvittuneena, kun ympyrästä alkoi hyvin nopeasti muodostua tikku-ukko jolla oli silmien kohdalla ruksit ja alaspäin kääntyneestä avoimesta suusta sojotti kieli.
Poika pudotti kortin jossa oli tosiaankin ollut yksinkertaisesti puu eikä tätä siis tietenkään laskettaisi pisteisiin.
”No ei, mutta tämä oli hauskempi piirtää,” Hunter myönsi sillä hänellä ei toki ollut mitään aikomusta yrittää huijata.
Vekara piirsi hirtetyn ukon käteen vielä verisen veitsen, ja harkitsi tehdä äijästä joulupukin mutta jätti sen kuitenkin veitseen. Lähinnä jotta ehtisi luoda jotain muutakin. Hän nosti seuraavan kortin, Freyan itsekseen epäillessä ettei tämän vuoron aikana enää saisi yhtään varsinaisesti oikein tai edes ehtisi kovin montaa.
Sitten taululle alkoi muodostua evä, ja ensin ehdotettuaan haita, sille piirtyi vielä pullomainen nokka mikä teki siitä delfiinin. Siis käytännössä arvaus oli oikein, mutta kortin pudotessa Hunter jatkoi piirrosta silti, ja lopulta siitä tuli ihmis-delfiini; delfiinin yläruumis jolla oli ihmisen jalat.
Kuudes sana nousi ämpäristä ja jotain alkoi piirtyä taululle.
”Pilvi!” Freya ehdotti, mutta hämmentyi taas kun selkeälle pilvelle ilmestyi ilkeä virnistys ja palavat silmät. Kuvaan lisättiin vielä salama. ”Myrskypilvi?” tyttö ehdotti vaikka se olikin kaksi eri sanaa ja sillä todennäköisesti väärä arvaus. ”Myrsky!” hän sitten heitti samaan hengenvetoon kun pilvestä myös satoi kaatamalla vettä.
Kello piippasi minuutin päättymistä Hunterin pudottaessa oikein arvatun kortin.
”Se oli yhteensä viisi, kun hirsipuuta ei lasketa. Se oli oikeasti tavallinen puu,” poika totesi sillä oli saanut pidettyä korttien määrän mielessä taiteilunsa aikana, ja lisäsi samalla piirrokseen muuten vaan vielä pystytukkaisen kauhistuneen tikku-ukon jota pilvi iski salamalla.
Sitten hän vapautti taulun seuraaville, asettuen lattialle selälleen makaamaan, pieni säkkituoli tyynynään.