All the dear children

[Cullodena Aiken]

Cullodena oli helpottunut, kun sai purkaa omia ajatuksiaan Dunmoren hyvinvoinnista ja muuttoaikeista. Se pohjusti sopivasti myös seuraavaa asiaa, joka mietitytti naista. Kun Jacob kertoi Hunterista, Dena katsoi miestä tarkkaan ja vilkaisi Carrietakin, hän piteli pienokaistaan sylissään ja silitteli tuon jalkoja hellästi. Nuori nainen, ainakin oletti niin, että ymmärsi mitä Hunterin vanhemmat tarkoittivat ja hän otti noiden mielipiteet vastaan hyvin avoimella mielellä. "Ymmärrän teitä hyvin. Onhan poikien ikäero ja elämänvaihe ihan erilainen", Cullodena sanoi ja katsoi ystäviään vuorotellen: "Toki olen pahoillani, että tämä välirikko tuli, mutta en ole siitä yllättynyt." Cullodena oli jo selventänyt noille pikkuveljensä henkisestä puolesta, mikä siellä kiikasti ja miksi Dumo toimi niinkuin oli toiminut. Naisella ei ollut siihen asiaan mitään lisättävää. "Itseasiassa, olen samaa mieltä kanssanne, että heidän olisi keskityttävä omaan ikäluokkaansa", Dena sanoi ja hymyili ja lisäsi: "Olen todella iloinen, että puhuimme tämän asian."

Denan taskussa pieni rannekello päästi piippaus äänen puolen tunnin välein ja hän vilkaisi sopivasti keskustelun siirtyessä loppupuolelle. "Mutta", Dena sanoi hieman tomerasti ja laski toisen kätensä polvelleen. "Pitäisikö meidän lähteä valmistelemaan juhlatilaa?" Dena kysyi hymyillen ja aivan kuin tilauksesta Sallyn suusta tuli epämääräinen naurahdus. Hymyillen, Dena katsoi pienokaistaan silmiin ja kysyi leperrellen: "Olet siis sitä mieltä, että äiti saa häipyä maisemista vai?" Hän nousi tuolilta ja siirtyi Jacobin luo, ojentaen pikkuisen kullannuppunsa, ystävänsä syliin. "Hunter voisi tulla mukaan", Dena sanoi ja lisäsi: "Tarkoitin siis, mukaan autolle, ottamaan ne karaokelevyt." Dena siirtyi vetämään takkia päälleen ja hän katsoi tytärtään, joka naureskeli iloisena Jacobin sylissä, jolle hän sanoi: "Löydät vaunuista ja hoitolaukusta kaiken tarpeellisen."