All the dear children

[Jacob King]

Dumo oli todella onnekas poika, Carrie pohti, nähden siihen millainen painajainen tämän lapsuuden ensimmäinen puolisko oli ollut. Nyt tällä oli omistautunut ja rakastava perhe, hyviä ystäviä ja saanut mahdollisuuden ammattilaisen hoitoon vaikka ongelmien taustat olivat taikuudessa jonka yhteiskunta oli yleisellä tasolla kaukana jästeistä psykiatrian ja psykologian saralla ja jästienkin puolella sillä alalla oli paljon enemmän kysyntää kuin tarjontaa, varsinkin lapsille.
Jacob hymähti mietteliäänä, Denaan katsoen.
”Meillä ei ole ollut mitään tarvetta kiinnittää edes huomiota tuohon asianlaitaan, joten emme tiedä,” hän sanoi lopulta, ”mutta minä henkilökohtaisesti en usko että sillä puolella olisi edunvalvojia ainakaan raha-asioille kovin montaa, jos yhtäkään. Se kun ei ole suosittu ammatti ja meitä taikavoimaisia on hyvin vähän. Ja lisäksi, koska velhovaluutta ja talous on täysin maahisten hallinnassa. Kuten ehkä tiedätkin, heidän näkemyksessään esineen valmistaja on sen omistaja ikuisesti vaikka se olisikin jonkun toisen hallussa välillä. Ja epäluottamuksessaan noitiin ja velhoihin, ne tuskin suostuisivat mihinkään erityisjärjestelyihin rahojen käsittelyssä,” hän pohti, naputtaen pehmeästi teekuppiaan sormenpäillään, katse siirtyneenä hieman Denan ohi pienessä lasiseinäpätkässä joka ei oltu peitetty verholla.
”Jos päädytte edunvalvojaan, uskoisin siis olevan paljon helpompaa ja todennäköisemmin onnistua palkata jästi...Varmaan hän käyttääkin useammin jästirahaa kuin velhorahaa ja punnathan voi tarpeen tullen aivan helposti käydä itse vaihtamassa Irvetassa. Ja jos jotain tarkempia selityksiä tarpeen syyn taustoista pyydetään niin hämäysloitsuja kehiin vain. Niitähän on joka tapauksessa jouduttu käyttämään jonkin verran jästien viranomaisiin tai papereihin silloin kun Dumo löytyi. Toisaalta taas...”
Mies piti pienen tauon, järjestelläkseen ajatuksiaan.
”Viralliset edunvalvojat tietysti maksavat koska tarvitsevat palkkion, en tiedä mutta ehkä paljonkin. Ja muutenkin ajatus joutumisesta selvittämään jok'ikinen rahantarve ulkopuoliselle joka saattaisi kieltää rahat silloin kun ei kannattaisi, tuntuisi minusta turhalta jos perheenjäseniäkin on tukiverkostossa. Jokainen toki sen mukaan mikä tuntuu parhaimmalta, mutta suosittelisin yrittämään ensin perheenjäsen edunvalvojana ja siirtymään ulkopuoliseen vain jos järjestely alkaa jotenkin negatiivisesti vaikuttaa perhesuhteisiin.”
Hän siirsi katseensa takaisin ystäväänsä, lisätessään vielä merkittäväksi uskomansa seikan.
”Siinä olisi sekin plussapuoli, että et joutuisi heti päästämään hänestä irti aivan täysin. Sinulla olisi vielä jokin hänen hyvinvointiinsa liittyvä käytännön tehtävä, eikä se ehkä vaatisi ylimääräistä aikaakaan ainakaan kauheasti koska paljon voi hoitaa omien raha-asioidensa kanssa samassa...Mitä mieltä Dumo itse on?”
Tämän päätöshän se kai loppujen lopuksi olisi, aikuinen kun oli. Hän oli oikeastaan hieman yllättynyt että Dumon ja Hunterin kaveruus oli säilynyt kaikki nämä vuodet. Ei niinkään Dumon tunteidenkäsittelyongelmien vuoksi vaan vaikka Dumo olikin muutaman vuoden jäljessä henkisessä kehityksessä, tai oli ainakin joskus ollut, oli tämä silti jo ensi kertaa tavatessa ollut todella monia vuosia Hunteria vanhempi myös siinä suhteessa ja Hunter olikin viettänyt paljon enemmän aikaa ikäistensä kanssa niin velhojen kuin jästienkin piireissä.