All the dear children

[Cullodena Aiken]

Dena nyökkäsi Jacobin sanoille ja vaihtoi Sallyn asentoa sylissään, kuunnellen myös Carrien kommenttia. Cullodena keinutti lempeästi tytärtään ja katsoi kysyjää silmiin. "Itse asiassa, eräs Dunmoren ystävä asuu melko lähellä sitä asuntolaa, ei hän paljoa ole ystäviä saanut, mutta ne ystävät, jotka yhdellä kädellä voi laskea, ovat kannustaneet uuteen askeleeseen ja luvanneet pysyä tukiverkkona ja pitää usein yhteyttä", Dena sanoi hymyillen. "Pari heistä oli silloin meidän kanssa siellä tutustumassakin, kun kävimme siellä", Dena jatkoi ja lisäsi: "Dunmore niinä kahtena viikonloppuna tutustui siellä oleviin nuoriin asukkaisiin ja henkilökuntaankin." "Siihen liittyen, onko teidän mielestä viisaampaa, että minä hoidan Dunmoren raha-asiat vai hankinko edunvalvojan?" hän kysyi, sillä asia oli vähän epävarma. "Onko taikayhteiskunnassa edunvalvojia paljonkin? Jos voisitte auttaa selvittämään sen?" Dena katsoi noita silmiin, huokaisten syvään: "Nat-setä on kovin haluton puhumaan edunvalvonta asiasta, vaikka olen koittanut monta kertaa ottaa selville."

Cullodenasta tuntui, kun Nat-setä olisi jotenkin haluton luopumaan Dunmoresta, hän taisi pelätä, että poika ei pärjää, vaikka oli jo täysi-ikäinen ja omasi työpaikan. "Mutta Dunmorella on jo työpaikka, eihän hän voi koko loppuikäänsä asua minun kanssani. Kyllähän hänen on opittava elämään ilman minua", Denan ääni oli levoton, olisi ihme jos tarkkasilmäisenä ja fiksuna tunnettu Jacob, ei tajuaisi, että Denan oli vaikeaa päästä irti pikkuveljestään. Denan katse oli levoton ja hänen levottomuutensa sai Sallyn itkemään, ensimmäistä kertaa koko kyläily aikana. Äiti koetti rauhoitella lastaan, mikä oli vähän hankalaa kun hän itse oli tunnekuohuissa.