All the dear children

[Jacob King]

”Niin, no siinä tapauksessa kuulostaa ehkä parhaimmalta ratkaisulta,” Jacob totesi lusikkaa teekupissaan kilistellen, mietteissään.
”Totta. Tuollainen kuulostaa vakaalta ja hyvältä ensiaskeleelta itsenäistymiseen,” Carrie kommentoi. ”Mutta entä Dumon ystävät ja heidän tukensa? Onko Dumosta silti turvallisempaa ja mielekkäämpää lähteä uusien ihmisten joukkoon kauas kotikaupungista?” hän tiedusteli neutraaliin mutta aidosti kiinnostuneeseen sävyyn. Sillä ei hän toki yrittänyt tai tahtonut kenenkään päätöksiin vaikuttaa tai sanoa oliko tämä ajatus oikein tai väärin, oli vain aina ajatellut että ihmiselle olisi kaikkein mielekkäintä yrittää parantua tai kehittyä perheen ja ystävien parissa niin pitkälle kuin mahdollista, minkäänlaisten laitosten tai niiden tapaisten sijaan. Hän ei tuntenut Aikeneita yhtä hyvin kuin Jacob, mutta tiesi pääpiirteittäin Denan historiaa, tämän isoveljestä sekä Dunmoren lapsuusvuosista ja kasvusta saman verran mitä Jacobkin. Mikä oli melko paljon, luonnollisestikin koska tämä alkoi aikoinaan kaveerata heidän, vieläpä hyvin pienen, poikansa kanssa.