All the dear children

[Stephen Hunter King]

”Kyllä, se on okei,” Jacob myöntyi hetken harkittuaan ja tultuaan tulokseen että asia liittyi varmaan jollain tavalla Dumoon. Hän itse oli villieläinpuistosuunnitelmien peruunnuttua päättänyt pelkästään rentoutua tämän lomapäivän, mutta ei toki yksi pieni vauva korkeintaan parisen tuntia sitä suunnitelmaa mihinkään merkittävissä määrin heilauttaisi.
”Mitä, etkö aio antaa hänelle iskää lainkaan?” Freya kysyi kauhuissaan ja tuijotti silmät laajentuneina pikkuista Denan sylissä.
”Luulen Denan tarkoittavan ettei juuri tällä hetkellä tarvita mitään muuta,” Jacob kommentoi lempeästi, tytärtään katsoen. ”Kuluu vielä pitkään ennen kuin Sally ymmärtää mitään isistä tai sisaruksista. Ja onhan hänellä isosetänsä ja Dumo elämässään joten ei hän aivan täysin ilman sen kaltaisia suhteita jäisi kuitenkaan.”
”No joo...” Freya myönsi mietteliäänä, vuoroin kumpaakin vanhempaansa katsoen, syvällä ajatuksissaan. ”Entäs te? Saanko siskon jouluksi?” hän ehdotti ihan tosissaan.
Jacob ja Carrie katsahtivat toisiaan merkitsevästi joskaan eivät lainkaan yllättyneinä kysymyksestä. Keskustelun aihe oli kuitenkin liikkunut vauvoissa jo jonkin hetken, ja Freya oli ollut erityisen onnellinen heidän yhteen paluustaan viime joulun aikaan ja lisäksi nostanut pikkusiskohaaveensa viimeksi esiin Cameronin ristiäisissä.
”Ei, kulta, et jouluksi. Emmekä sitä paitsi voisi päättää kumpi syntyisi,” Carrie totesi pehmeästi ja tyhjensi teekuppinsa.
”Entäs ensi vuonna??” Freya intii ja tuijotti tiiviisti äitiään vieressään. Hunter kuunteli vain puolella korvalla sillä juuri nyt häntä kiinnosti enemmän huomiset juhlat ja omat esityksensä kuin toisen pikkusisaruksen saaminen. Etenkin kun hänellä oli jo pikkuveljenkorvike kummivanhempiensa pojassa, jonka kanssa aivan varmasti saisi viettää paljon aikaa tämän kasvaessa.
”Jospa sinulle kuitenkin toistaiseksi riittäisi Cameron, ja varmaan saat vietettyä jonkin verran aikaa myös Sallyn kanssa,” Jacob sanoi rauhoittelevaan sävyyn. Hän ja Carrie eivät olleet vielä edes muuttaneet takaisin yhteen, eikä lisää lapsia todellakaan ollut suunnitelmissa ainakaan ennen kuin nähtäisiin kuinka asiat lähtisivät etenemään perheenä nykyisellään – ja muutenkin heillä oli aivan tarpeeksi tekemistä näiden kahden kanssa. Sitä paitsi, jos vauvan haluaisi lähelläkään joulua niin pitäisi alkaa yrittämään näinä päivinä ja silloinkin olisi tuurista kiinni. Ei, heille ei lisää lapsia tulisi ihan lähivuosina ellei ehkäisypillereiden minimaalinen pettävyysprosentti osuisi heidän kohdalleen kolmannen kerran. Heillä ei siis ollut mitään uutta vauvaa vastaan, mutta eivät todellakaan alkaisi yrittämällä yrittämään tässä vaiheessa tavallaan uutta aloitustaan.
”Mutta, isi, jos Hunter ja Dumo eivät ole enää ystäviä nähdäänkö me Sallyakaan enää sitten kun hän on isompi?” Freya murehti, ”Meinaan, entä jos Sally ei halua tulla käymään tai jotain?” tyttö lisäsi kääntäen huolestuneen katseensa Denaan.
”Anteeksi,” Hunter mutisi samalla hetkellä ja nousi pöydästä, kaurakeksit lautaseltaan mukaansa napaten ja katosi nopeasti yläkertaan. Vaikka kyse oli vain iltapäiväteestä yleensä hän olisi kysynyt luvan poistua pöydästä näin kutsutilanteissa, mutta nyt sitä ei jaksanut välittää...etenkin kun vierailijat eivät olleet varsinaisesti tuntemattomia eli yhtäkkiä lopullisesti poistuminen ei olisi niin epäkohteliasta. Eikä tästä syystä sen enempää Jacob kuin Carriekään yrittänyt häntä millään tavalla estellä. Sitä paitsi hänellä oli kiire pois ennen kuin kukaan puhuisi sanaakaan lisää Dumosta. Olisi tietysti voinut yrittää vaihtaa aihetta, mutta Freya oli nostanut sen esille aivan liian vahvasti. Typerä tyttö. Toivottavasti pitäisi edes kiinni lupauksestaan olla hänen puolellaan!