All the dear children

[Stephen Hunter King]

”Toki, oikein mielelläni,” Carrie lupautui teekuppinsa yli.
”Joo, kuulostaa hauskalta!” Freya lisäsi, vaikkei välttämättä jaksaisikaan osallistua loppuun asti, juhlat kun kuulostivat melko isoilta...mutta hän piti visuaalisesta luomisesta mukaan lukien koristelu – etenkin äitinsä kanssa.
”Tuokaa sitten mukana niitä levyjä, jooko,” Hunter pyysi viimeinen kookospullansa puoliksi suussaan. Danny Boyn hän osasi ulkoa, mutta pari muuta kappaletta siis pitäisi valita ja olisi tietysti hyvä jos molemmat löytäisi joltakin albumilta taustalle ja ehtisi vähän harjoitella ennen huomista.
Ei heillä tietysti mitään cd-soitinta mukana ollut ja tuskin klubitalolta sai kiikuttaa majoihin mitä tahansa, mutta soittimen nyt voisi loihtia kirjaimellisesti tyhjästä tätä tarkoitusta varten, kun sitä ei tarvittaisi pitkään.
”Ou, pliis,” Hunter tuhahti osittain piikikkäästi mutta kuitenkin hyväntuulisena, suu täynnä pullaa, seuratessaan vauvan touhuja. Hän oli ymmärtänyt vitsailun mutta vitsi oli hänen mielestään aika hölmö.
Muita hymyilytti vauvan hilpeys, ainakin jollakin oli tänään erityisen iloinen päivä.
”Aiotko tehdä hänelle sisaruksia?” Freya uteli tyhjennettyään teekuppinsa. ”Kaikilla pitäisi olla sisaruksia. Jopa pojat ovat parempia kuin ei mitään,” tyttö jatkoi ja virnisti leikkisästi, Sallya katsoen, ja osoittaen Hunterin suuntaan.