All the dear children

[Stephen Hunter King]

Tosiaankin suosikkikappale sitten, jos jo ennen syntymää oli noin vahvat tunnelmat.
Jacob ja Carrie nyökkäsivät yhtä aikaa, yhdellä kappaleella pääsi musiikin tunnelmaan ja olisi pitkä matka pudota takaisin.
”Joo, sopii...” Hunter myöntyi, itsekseen hymyillen, kysymyksen kiskottua hänet ajatuksistaan. Viimeksi hän oli esittänyt pari kappaletta – If We Hold On Together elokuvasta Maa Aikojen Alussa ja Your Song Elton Johnilta – Cameronin ristiäisissä, jotka oli pidetty kummivanhempien kotona pienellä porukalla. Vaikka kerrostalokaksio oli iso, tilat olivat loppujenlopuksi pienet ja hän oli laulanut ilman mikrofonia, kummisetänsä kitaran kanssa säestäen.
Se oli ollut erityisen mukavaa kaikessa henkilökohtaisuudessaan ja kotoisuudessaan.
”Teillä on sitten kai karaokelevyjä mukana tai jotain?” hän kysyi ja nosti katseensa takaisin Denaan, tuntuen siltä ettei tämä ehkä ollut ihan hetken mielijohteesta tehty pyyntö.
”Tuomme videokameran mukana tuota varten,” Carrie sanoi, ”Ihan jo itsellemmekin muistoksi, mutta myös Sallylle joka jälkeenpäin, hieman kasvettuaan, saa niistä kaiken irti.”
Yleensä he tietenkin filmasivat vain omia juhliaan jossa tunsivat jokaisen, mutta tokihan oman jälkikasvun esiintymiset oli saatava talteen missä tahansa. Ja mikäli Aikeneilla ei ollut videokameraa he voisivat filmata vähän muutakin juhlista muistoksi. Videokamera sekä filmikamera olivat heillä sopivasti mukana näin lomamatkalla.
Kohtuullisen hyvät videokamerat tietysti maksoivat julmetusti, mutta ostos oli kummallakin kerralla ollut yhteinen - ja saada lasten kasvua ja yhteisiä hetkiä tallennettua videolle ei voinut mitata rahassa.