All the dear children

[Stephen Hunter King]

Poika kohotti katseensa yllättyneenä, ei niinkään siitä että Dena oli kuullut asiasta ja siksi ehdotti tällaista – olihan hän ennenkin esiintynyt perheen ja ystävien ja koulunkin tilaisuuksissa vuosien mittaan ja kaikella todennäköisyydellä isä oli joskus maininnut jostain...Mistä syystä hän oletti kysymyksen tarkoittavan huomista eikä tässä ja nyt. Mutta että huomisen kaltaisissa kekkereissä?
”Vastasyntyneelle?” hän ihmetteli hieman hämmentyneenä Denaan tuijottaen, ”Umm...Joo, voinhan minä,” hän kuitenkin lupautui sen enempää viivyttelemättä sillä ei hänellä mitään asiaa vastaan ollut. Päinvastoin, hän rakasti esiintymistä ja tarttui tähänkin tilaisuuteen mielellään.
”Tarkoitat varmasti ihan vain eleenä...” hän totesi päätelmänsä pyynnön ajatuksesta, ”Mutta ymmärtääkö tuommoinen jostain jotain?” hän sitten heitti ilmaan kysymyksen, katsoen ja osoittaen vaunujen suuntaan.
”Tavallaan. Eivät tietenkään ymmärrä sanoja, eivätkä osaa edes erotella puheääniä taustahälystä,” Carrie vastasi, ”mutta musiikki on lapsen kehityksen kannalta alusta asti tärkeää ja vauvat ymmärtävät sitä jollain tasolla. Kuten rytmejä, ja saattavat pitää tietyistä nuoteista, äänteistä ja äänistä enemmän kuin toisista – ne vastaavat musiikkiin ja rytmiin enemmän kuin puheeseen. Muun muassa siitä johtuu ihmisten tapa automaattisesti muuttaa puhetapaansa vauvoille puhuessaan - tosin pitäisi silti muistaa puhua myös normaalisti...” hän selitti vaikka poika olikin hyvin kaukana ajasta jolloin kyseinen asia tulisi merkittävästi ajankohtaiseksi, mutta hän tiesi tenavan olevan innokas oppimaan uutta ja kysymyksestä päätellen ainakin sillä hetkellä kiinnostunut aiheesta.
”Danny Boy on hyvä kehtolauluna, 'Londonderry Air' kun on sävelmänä rikas, pehmeä ja jonkin verran toistava,” Jacob vuorostaan kertoi ja Hunter sekä Freya kuuntelivat suurella mielenkiinnolla, katse tiiviisti vuoroin kummassakin vanhemmistaan, Carrien jatkaessa. ”Sama juttu lyriikoiden, vauvan näkökulmasta äänteiden, kanssa. Se oli yksi sinun suosikkejasi jo kauan ennen kuin osasit edes puhua.” hän lisäsi Hunteriin katsoen.
”Huh,” poika äännähti aidon hämmästyneenä ja tuijotti Sallyn vaunujen suuntaan aivan uudella tavalla. Siellä makoili sittenkin jokin nerokkaampi kuin vain parkuva ja sotkeva sivustaseuraaja joka ei osannut edes päätään nostaa. Toki hän tiesi ja tiedosti että vauvat oppivat jatkuvasti maailmanmenoa seuratessaan, mutta ei olisi uskonut että niillä olisi tietynlainen taipumus. ”Ja minä kun luulin että vauvoille ja taaperoille typerästi lässyttävät ovat vain sekaisin niiden ympärillä,” poika totesi ja vaikeni pohtimaan ihmisaivojen kiehtovuutta, mussuttaen mietteliäänä seuraavaa pullaa ja teetä hörppien.
”Mikä oli minun suosikkini?” Freya uteli, vähemmän kiinnostuneena aivoista ja enemmän omasta menneisyydestään.
”Over The Rainbow,” Jacob vastasi tytölle hellästi hymyillen. ”Itse asiassa se rauhoitti teidät kummatkin kaikkein varmimmin,” hän lisäsi hetken muisteltuaan.
”Onko 'Danny Boy' Sallyn suosikki?” Freya uteli, kääntäen katseensa Denaan.