All the dear children

[Stephen Hunter King]

Lapset kolisivat alas samalla kun Dena puuhasi vaunujen kanssa, Freya kun oli saanut veljensä helposti mukaan yksinkertaisesti kertomalla että vain Dena ja Sally olivat paikalla ja miten kivaa huomisista nimiäisistä saattaisi tulla.
”Heippa, Dena,” poika tervehti suhteellisen hyväntuulisesti, asettuessaan äitinsä ja siskonsa väliin pyöreän keskikokoisen pöydän ääreen, Jacobin istahtaessa tyttärensä viereen. Ei poika varsinaisesti iloinen ollut, lähinnä tyytyväinen että Dumo oli edes kunnioittanut hänen kehotustaan pysyä poissa. Sillä syvällä sisimmissään jossain vihaisuuden alla pettymyksen lisäksi oli suru ystävän menetyksestä. Hän arveli että Dumo saattaisi nousta puheisiin jossain vaiheessa, olihan Dena tämän sisko, mutta poika toivoi totisesti että tämä älyäisi ettei hän halunnut puhua tapahtuneesta.
”Minkä ikäisiä muut lapset huomenna ovat? Mikä se aarre on?” poika uteli kasatessaan usean kookospullan ja pari suklaamunaa lautaselleen, ja kaatoi varovasti kuppinsa melkein täyteen teevettä ja tilkan maitoa. Heti perään, hänen avatessa minttuteepussia kuorestaan, siskonsa innostui vastauksen odottamisen sijaan selittämään mieleen palannutta muistoa.
”Viime pääsiäisenä, vihjeiden antamisen sijaan iskä ja äiti järjestivät suklaamunien etsinnästä äärtenmetsästyksen - etsittiin niitä kartan avulla omalta pihalta ja talosta," selittäessään hän piti puolensa ja nappasi lautaselleen pari kookospullaa. Monen sortin teepusseista hän valitsi appelsiinia sisältävän.
"Kaksi munista oli muovisia ja kummankin sisällä oli karkkien lisäksi kaksi puntaa! Kartan he piirsivät seikkailullisen näköiseksi ja sisälle oli heitetty jännittäviä haasteita loitsuilla! Munien lisäksi oli pieni arkullinen suklaakolikoita, niitä herkullisia merirosvokolikoita kultaisessa tinapaperissa, piilossa lähipuistossa!”
"Joo, se oli mahtavaa!" Hunter totesi kuin myös innoissaan, kastaessaan teepussin kuppiinsa.
Puistossa ei tietenkään ollut enää loitsuja lisäjännityksenä, mutta se oli ollut silti yhtä hauskaa, koska se ei ollut kotiympäristö ja mahdollisia piiloja oli lukemattomia. Mutta he epäilivät huomisen metsästyksen juhlissa olevan hiemane erilainen, ympäristön ollen kaikille täysin vieras eikä loitsujakaan voisi käyttää missään.
Jacobia ja Carrieä hymyilytti edellisvuoden muistelu, sen järjestely oli ollut todella hauskaa kuin myös lasten metsästyksen sivusta seuraaminen. He kun eivät käyttäneet taikuutta elämässään läheskään päivittäin, ja suuremmissa määrin lähinnä juuri juhlapyhinä ja muissa erityistilaisuuksissa joissa ei jästejä ollut.
Tänä vuonna he eivät aikoneet järjestää vastaavaa, koska viettivät alustavan viikon täällä Kentissä ja sunnuntaiksi tenavat oli kutsuttu erään koulutoverinsa pääsiäisjuhliin. Niissä taatusti olisi jonkinlainen suklaamunajahti, ja muutenkin vekaroilla oli jo aivan tarpeeksi aktiviteettia lomaansa. Lauantain nämä saisivat rauhoittua puuhaamaan pääsiäiskoristeluja ja muuta mukavaa jos tahtoisivat. Tosin, he miettivät mahdollisesti yllättävänsä lapset viemällä nämä maanantaina, tuona viimeisenä pääsiäispyhänä, Viistokujalle.