20-03-2016, 09:32 AM
Dunmore katsoi miestä. "Pikkuväellä on kaikki hyvin, tai Freyasta en tiedä, kun tuo on äitinsä kanssa. Ja klubitalo oli vielä äsken ehjä", hän sanoi ja katsoi miestä kohti edelleen. Siinä samalla Dunmore astui sisään. "Arvasin, että hän oli keppostuulella. Hänellä oli laatikossa eläinmutaatioita. Itse asiassa, näin heti, ettei ne olleet saasteen takia mutaatioita, niinkuin Hunter sanoi", Dunmore aloitti kertomisensa. Sen jälkeen hän johdonmukaisesti kertoi madosta, jonka pää oli kuin käärmeellä, siitä seuraavana oli vuorossa hapan mummo, jolle Dunmore joutui tarjoilemaan keiton, sitten sekaannuksesta taas siihen, miten päästä pois tilanteessa: "Sitten minä pyyhin pienen hetken naisen muistista. Se sanoi, ettei nosta ravintolaa vastaan syytettä, jos kokki ja tarjoilija heti katoaisivat paikalta. Luulen, että he ehtivät nähdä sen mutaation, koska seuraavakin oli vielä voimassa."
Dunmore kertoi, kalamutaatiosta, joka oli purrut hengenpelastajaa ja kuollut sitten melkein heti sen jälkeen. "Ilmeisesti kloori oli liian ärtsäkkää sen kiduksille", Dunmore sanoi ja haki katsekontaktia mieheen. Häntä hieman keljutti kantelu, mutta hän tunsi kuitenkin huojennusta, että oli kuitenkin rehellisesti kertonut Jacobille asioiden laidan. "En ehkä aina ymmärrä kaikkea, jos kaikki menee nopeasti. Minulla on vähän paha mieli, että kantelin, mutta minusta tämä oli sellainen asia, ettei sitä voi noin vain sivuuttaa", Dumo vilkaisi taas miestä ja oli täysin rehellinen puheissaan. "Olinko minä teistä liian herkkänahkainen?" hän kysyi hieman vaisusti, sillä ei osannut ajatella, miten Jacob reagoisi kantelijoihin.
Dunmore kertoi, kalamutaatiosta, joka oli purrut hengenpelastajaa ja kuollut sitten melkein heti sen jälkeen. "Ilmeisesti kloori oli liian ärtsäkkää sen kiduksille", Dunmore sanoi ja haki katsekontaktia mieheen. Häntä hieman keljutti kantelu, mutta hän tunsi kuitenkin huojennusta, että oli kuitenkin rehellisesti kertonut Jacobille asioiden laidan. "En ehkä aina ymmärrä kaikkea, jos kaikki menee nopeasti. Minulla on vähän paha mieli, että kantelin, mutta minusta tämä oli sellainen asia, ettei sitä voi noin vain sivuuttaa", Dumo vilkaisi taas miestä ja oli täysin rehellinen puheissaan. "Olinko minä teistä liian herkkänahkainen?" hän kysyi hieman vaisusti, sillä ei osannut ajatella, miten Jacob reagoisi kantelijoihin.