All the dear children

[Stephen Hunter King]

”Okei...Mutta miksi?” Hunter myöntyi ja ihmetteli seuratessaan Dumoa ulos tihkusateeseen. Selvästi toisen into oli lopahtanut jossain välissä. ”Tapahtuiko sinulle tuolla ylhäällä jotain? Ajattelin, että selviäisit ihan hyvin ilman apuani, kun olet jo kaksikymmentä ja kaikkea,” hän jatkoi, napittaen ylös lähes kaksi päätä pidempään toveriinsa, pysähtyi ovien vierelle, nosti aavistuksen verran laatikkoa käsissään ja lisäsi, ”Ja että saisit päättää viimeisen pilan. Täällä on vielä se hiiri. Se on jo muuttunut takaisin omaksi itsekseen, mutta kaipaa jo vapaaksi. Haluatko keksiä mitä tehdään sen kanssa ennen sitä?”