All the dear children

[Stephen Hunter King]

Poika vain kohotti kulmiaan, ilme tulkitsemattomana, myöntämättä mitään eläinten todellisesta tilasta. Häntä kun oli kielletty harjoittelemasta muodonmuutosloitsua eläimiin ilman aikuisen valvontaa, muodonmuutosten ollen äärimmäisen vaarallinen taikuudenlaji jolla ei saisi leikkiä ja ihmisiin tai eläimiin kohdistuen erityisen haastavaa. Mutta jos hän olisi muunnellut näitä vanhempiensa seurassa, nämä eivät tietenkään olisi antaneet jättää otuksia mutanteiksi vaikka loitsu purkautuisikin itsellään myöhemmin.

Hunter asteli rennosti ja viattomana oloisena oville ja niistä aulaan, katsellen hetken ympärilleen.
Uima-altailla on yhä melko paljon porukkaa, hän totesi mielessään kun katseensa vaelsi niiden suuntaan. Hän löysi sieltä myös pikkusiskonsa ja äitinsä, kumpikin uimassa. Hän aikoi soluttaa mutanttikalan jompaankumpaan altaaseen, mutta se saisi nyt sitten odottaa kunnes kukaan joka saattaisi yhdistää hänen läsnäolonsa kalaan ei ollut paikalla.
No, madolla kannattaisikin leikkiä ensin, hän pohti vilkaistessaan seinäkelloa joka kertoi ajan lähestyvän puoli yhtä. Lounasaikaa oli vielä hyvinkin jäljellä. Poika viittoi Dumoa seuraamaan kiivetessään portaita toiseen kerrokseen ja kohti ravintolaa.
”Täydellistä,” Hunter henkäisi, päästyään etuovelle. Hän osoitti ehkä noin kuusissakymmenissä olevaa rouvaa joka aterioi nurkkapöydässä. ”Tuo nainen on hapannaama, eilen hänelle ei kelvannut mikään vaan väitti kaiken tilaamansa ruoan olevan mautonta tai oudon sivumaun omaava. Tehdään hänen annoksestaan erikoinen,” hän sanoi, puhuen hiljaa.
”Tule,” poika kuiskasi ja puikahti sisään ja suoraan kohti keittiötä.
”Anteeksi, sir,” hän sanoi kokille, koputtaen kevyesti keittiön oveen jonka oli juuri osittain avannut ja kurkisti siitä sisään. ”Pöydässä numero yksi joku pikkutyttö on pahan allergiakohtauksen kourissa. Hän ei saa henkeä,” tenava tarinoi silmät muka kauhusta laajentuneina ja siirtyi nopeasti sivuun kokin kiirehtiessä säikähtäneenä asiakaspuolelle.
”Pian! Ennen pitkää hän uskoo ettei sitä vaivaa muu kuin paha yskä,” Hunter hihkaisi hiljaa ja nykäisi Dumoa hihasta mukaansa keittiöön, pysyen matalana. Lounasajan vuoksi kiireiset tarjoilijat eivät ehtineet kiinnittää liikaa huomiota ylimääräisiin asioihin. Padan ääreen ehdittyään hän laski laatikkonsa työtasolle ja alkoi pikavauhtia lappaa muutaman kauhallisen kanakeittoa puhtaalle tyhjälle lautaselle. Lopuksi hän pudotti hieman multaisen jättiläismäiseksi ja mutantiksi loihditun kastemadon kuumaan nuudelikana-annoksen sekaan.
Haukkana hän vilkuili ympärilleen, mutta löysi vain valkoisen esiliinan ja kokkihatun läheiseltä jakkaralta. Saisi luvan kelvata. Hän lykkäsi ne Dumon syliin.
”Sinun vuorosi!” hän julisti virnuillen. ”Laita nuo yllesi ja vie tämä annos sille vanhalle naiselle jonka näytin. Olet muka apulaiskokki ja talo tarjoaa hänelle uutuuskanakeiton ilmaiseksi, hyvitykseksi eilisestä pettymyksestä,” hän ohjeisti, ja matalana pysytellen suuntasi takaisin ravintolan puolelle, juuri ja juuri välttäen toisilleen kailottavat ja annoksia edestakaisin kiikuttelevat tarjoilijat.