20-03-2016, 09:19 AM
”Se on hyvä,” Jacob kommentoi pojalle hymyillen, sohvalta jolla löhösi pitkällään katsomassa televisiota. Hunter, joka oli aukaissut Dumolle oven, vilkaisi rannekelloaan. Carrie ja Freya olivat muutamaa hetkeä aiemmin lähteneet ulos.
”Kuule, taisin kadottaa sen mutta olen melko varma missä se saattaa olla. Nähdään...viidentoista minuutin päästä klubitalon edessä, jooko?” hän sanoi kaverilleen, väläytti tälle salaperäisen hymyn ja katosi pikavauhtia omaan huoneeseensa. Poika sulki oven perässään.
Kymmenen minuuttia myöhemmin vekara ilmestyi takaisin olohuoneeseen, puristaen tiukasti sylissään pientä ja ruskeaa, mystistä pahvilaatikkoa.
”Minä menen nyt,” hän ilmoitti isälleen saatuaan takin ja kengät ylleen.
”Tulkaahan takaisin kahdeksi,” mies huikkasi tämän perään. Mitään vastaamatta poika katosi laatikkoineen ovesta ulos ja suuntasi puolijuoksua kohti leirintäalueen viihdekeskusta.
”Dumo! Täällä!” tenava huudahti hiljentäessään vauhtia kävelyksi, löydettyään tutun nuorukaisen ihmisvilinästä. Hän viittoi toista sivummalle, rakennuksen kulman taakse ja raotti sylissään olevan pahvilaatikon kantta.
”Löysin nämä aiemmin tällä viikolla,” hän kertoi lootan paljastaessa värikkään joukon. Pienessä multakasassa möyrivä kymmensenttinen paksu kastemato jolla oli käärmemäinen pää ja kieli, lohen kokoinen kolmisilmäinen kala uiskentelemassa vedellä täytetyssä keskikokoisessa läpinäkyvässä muovipussissa – se muistutti enemmän oudosti mutatioitunutta minikokoista haita kuin lohta, ja vielä ruskea hiiri jolla oli takajalkojen tilalla tarantellan karvaiset kintut. Mutantti-hiiri mutusteli tyytyväisenä juustopalaa laatikon nurkassa, vaimeasti tuhisten.
”Ne on taatusti saasteiden uhreja! Olen nähnyt dokumentteja niiden takia epämuodostuneista eläimistä,” Hunter julisti dramaattiseen sävyyn.
Todellisuudessa nämä olivat hänen loitsuharjoittelun uhreja. Hän oli saanut taikasauvan noin kuukausi sitten, minkä jälkeen oli päivittäin ahkerasti harjoitellut erilaisia loitsuja vanhempiensa ja kummisetänsä avustuksella. Myös muodonmuutoksia elottomiin esineisiin. Mutta tietenkin elävien olentojen kanssa moinen oli suunnattomasti haastavampaa, ja tässä oli tulos. Se ei tosin haitannut poikaa lainkaan, silä mutanttiotuksista repisi paljon iloa.
Hän olisi muuten ollut valmis jo heti Dumon saapuessa, mutta ei ollut siihen mennessä saanut kolmikkoa muuttumaan tarpeeksi jännittäviksi. Sitä paitsi muodonmuutosloitsu kesti korkeintaan puoli tuntia kerrallaan joten sitä ei voinut langettaa liian aikaisin.
”Ajattelin tehdä muutaman ihmisen lomasta ikimuistoisen,” poika virnisti sulkiessaan laatikon ja katsahti klubitalon ovien suuntaan.
”Kuule, taisin kadottaa sen mutta olen melko varma missä se saattaa olla. Nähdään...viidentoista minuutin päästä klubitalon edessä, jooko?” hän sanoi kaverilleen, väläytti tälle salaperäisen hymyn ja katosi pikavauhtia omaan huoneeseensa. Poika sulki oven perässään.
Kymmenen minuuttia myöhemmin vekara ilmestyi takaisin olohuoneeseen, puristaen tiukasti sylissään pientä ja ruskeaa, mystistä pahvilaatikkoa.
”Minä menen nyt,” hän ilmoitti isälleen saatuaan takin ja kengät ylleen.
”Tulkaahan takaisin kahdeksi,” mies huikkasi tämän perään. Mitään vastaamatta poika katosi laatikkoineen ovesta ulos ja suuntasi puolijuoksua kohti leirintäalueen viihdekeskusta.
”Dumo! Täällä!” tenava huudahti hiljentäessään vauhtia kävelyksi, löydettyään tutun nuorukaisen ihmisvilinästä. Hän viittoi toista sivummalle, rakennuksen kulman taakse ja raotti sylissään olevan pahvilaatikon kantta.
”Löysin nämä aiemmin tällä viikolla,” hän kertoi lootan paljastaessa värikkään joukon. Pienessä multakasassa möyrivä kymmensenttinen paksu kastemato jolla oli käärmemäinen pää ja kieli, lohen kokoinen kolmisilmäinen kala uiskentelemassa vedellä täytetyssä keskikokoisessa läpinäkyvässä muovipussissa – se muistutti enemmän oudosti mutatioitunutta minikokoista haita kuin lohta, ja vielä ruskea hiiri jolla oli takajalkojen tilalla tarantellan karvaiset kintut. Mutantti-hiiri mutusteli tyytyväisenä juustopalaa laatikon nurkassa, vaimeasti tuhisten.
”Ne on taatusti saasteiden uhreja! Olen nähnyt dokumentteja niiden takia epämuodostuneista eläimistä,” Hunter julisti dramaattiseen sävyyn.
Todellisuudessa nämä olivat hänen loitsuharjoittelun uhreja. Hän oli saanut taikasauvan noin kuukausi sitten, minkä jälkeen oli päivittäin ahkerasti harjoitellut erilaisia loitsuja vanhempiensa ja kummisetänsä avustuksella. Myös muodonmuutoksia elottomiin esineisiin. Mutta tietenkin elävien olentojen kanssa moinen oli suunnattomasti haastavampaa, ja tässä oli tulos. Se ei tosin haitannut poikaa lainkaan, silä mutanttiotuksista repisi paljon iloa.
Hän olisi muuten ollut valmis jo heti Dumon saapuessa, mutta ei ollut siihen mennessä saanut kolmikkoa muuttumaan tarpeeksi jännittäviksi. Sitä paitsi muodonmuutosloitsu kesti korkeintaan puoli tuntia kerrallaan joten sitä ei voinut langettaa liian aikaisin.
”Ajattelin tehdä muutaman ihmisen lomasta ikimuistoisen,” poika virnisti sulkiessaan laatikon ja katsahti klubitalon ovien suuntaan.
![[Image: b6b22a52ceaaf8c98d80cd9606afaeb6.png]](https://i.pinimg.com/originals/b6/b2/2a/b6b22a52ceaaf8c98d80cd9606afaeb6.png)