All the dear children

[Jacob King]

”Sopisi muuten, mutta emme voi mennä itsekään. Oletimme että se on auki pääsiäispyhien alkaen vasta huomenna,” Jacob sanoi nostaessaan paperikassit keittiön pöydälle ja katsahti Denaan, ”Mutta klubitalolla kävi ilmi että se suljetaan tänään aikaisin.”
”Mitä?!” kuului kylpyhuoneesta ja pian Hunterin pää kurkisti oven takaa silmät suurina, toinen käsi roikkuen ovenkahvassa ja toinen piteli oven sivusta.
”Miksi??” kuului puolestaan yläkerrasta Freyan astellessa portaita alas.
Kumpikin kuulosti hyvin pettyneeltä.
”Räjähtikö se?” poika ehdotti, jopa hieman innostuneena.
”Söikö leijona jonkun vierailijan?” Freya ehdotti, ei-niin-innostuneena.
”Ilmeisesti joku rikas heppu on vuokrannut sen yksityistilaisuutta varten koko iltapäiväksi ja illaksi,” Jacob vastasi, hymyillen tenaville pahoittelevasti ja purki styroksilootissa odottavia ruoka-annoksia pöytään. Hän tiesi että mikään ehdotettuja vähäisempi syy ei riittänyt ainakaan Hunterille hyväksymään tilanteen noin vain.
”Entä sitten? Olaanko me velhoja ja noitia vai ei? Käytetään hämäysloitsuja ja soluttaudutaan mukaan!” poika intti ja kuulosti olevan tosissaan. ”Erikoistilaisuus on taatusti tavallistakin jännempää!” hän lisäsi astellessaan ruokapöydän luo ja istahti sen ääreen.
”Niin varmasti, mutta ei tule tapahtumaan,” Jacob totesi lempeästi ja lykkäsi friteeratun kanan ja riisin pojan eteen.
”Mutta-” poika alkoi tapansa mukaan väitellä.
”Kulta, etkö mieluummin vietäisi siellä kokonaisen aurinkoisen kesäpäivän? Kuulin että sinne ollaan tuomassa lisää eläinlajejakin silloin. Voimme ihan hyvin lomailla täällä ensi kesänäkin,” Carrie keskeytti matkallaan kylpyhuoneeseen. Freyakin ehti pöytään, pestyään kätensä keittiössä ja istui veljensä viereen ja avasi oman currykana-annoksensa vesi kielellä.
”No joo...” Hunter mutisi yhä hieman pettyneenä mutta harkitsevana, äitiinsä vilkaisten. Asiasta olisi saattanut nousta isompikin numero, jos Aikenit eivät olisi sattuneet paikalle. ”Voinko sitten viettää tämän päivän Dumon kanssa?” hän kysyi isäänsä katsoen.
”Voit toki,” mies vastasi ja istui oman annoksensa ääreen poikaa vastapäätä.
”Dumo, voitko tulla takaisin tänne tunnin päästä? Haluan näyttää sinulle jotain coolia! Löysin sen toissa päivänä!” Hunter kysyi huitoen innoissaan muovihaarukallaan ja Dumon suuntaan katsoen, silmät loistaen. Vihreä käsi alkoi jo huomattavasti haalentua eikä ollut enää jäykkä.
”Voidaanko mennä takaisin klubitalolle ruoan jälkeen? Siellä oli yksi tosi kiva tyttö johon haluaisin tutustua lisää,” Freya kysyi, aloitettuaan jo ateriansa.
”Mennään vain, mutta pysy siellä,” Jacob vastasi ja aloitti omaansa.
”Tulisitteko kaikki takaisin vaikka kahdelta, iltapäiväteelle? Olisi mukavaa jutustella ja tervehtiä uutta tulokastanne?” Carrie ehdotti ilmestyessään takaisin olohuoneeseen ja katsahti muiden Aikenien kautta vihreää, hieman onnettoman näköistä vauvaa. Samoin Jacob. He eivät tosiaan kuvitelleet vauvan olevan vihreä tämän ensi kertaa nähdessään.