20-03-2016, 09:11 AM
Dumo kohautti vain isosiskolleen olkiaan, mutta samalla hän ajatteli, että oli hänelläkin oikeus joskus kujeilla vähän. "Ahaa, olenkin kuullut jotain siitä linnasta", Dena sanoi hymyillen. "Olikos siellä kummituksia?" Dumo kysyi innostuneella äänellä ja katsoi Hunteria silmiin, sillä Dena oli opettanut silmien olevan sielun ja ajatusten peili.
Dunmore innostui villieläin puistosta ja katsoi sisartaan ja setäänsä kysyvästi. "Mennäänhän me mukaan?" hän kysyi toiveikkaalla äänellä. "No en minä näe siihen estettä, ettemmekö voisi lähteä mukaan", Nat-setä sanoi hymyillen ja taputti poikaa olalle. Cullodena naurahti Hunterin kysymykselle, vauvan nimestä. "Ei ole. Ajattelin antaa ihan perusnimen, mutta tyttö itse tekee siitäkin nimestä omanlaisensa, kun aikaa kuluu", Dena vastasi hymyillen.
Dunmore innostui villieläin puistosta ja katsoi sisartaan ja setäänsä kysyvästi. "Mennäänhän me mukaan?" hän kysyi toiveikkaalla äänellä. "No en minä näe siihen estettä, ettemmekö voisi lähteä mukaan", Nat-setä sanoi hymyillen ja taputti poikaa olalle. Cullodena naurahti Hunterin kysymykselle, vauvan nimestä. "Ei ole. Ajattelin antaa ihan perusnimen, mutta tyttö itse tekee siitäkin nimestä omanlaisensa, kun aikaa kuluu", Dena vastasi hymyillen.