All the dear children

[Stephen Hunter King]

Ovikellon soidessa Hunter vilkaisi ovelle, muttei vaivautunut nousemaan. Se jolla ei ollut avainta ei voinut olla kukaan tärkeä, tai ainakaan sellainen jota hän osaisi auttaa. Poika nosti kaukosäädintä ja lisäsi ääntä televisioon, mutta muutaman sekunnin kuluttua muisti että he olivat tilanneet kiinalaista ruokaa. Entä jos sitä toimitettiin jo nyt, vaikka sovittiin vasta yhdeltätoista? Vekara väänsi itsensä ylös ja asteli etuseinälle joka oli katosta lattiaan korkuisia ikkunoita ja ovikin oli lasia, mutta he pitivät paksuja valkoisia verhoja kaiken edessä yksityisyyden vuoksi. Lukuun ottamatta yhtä ikkunaa, näin päivänvalolla, josta poika nyt kurkisti ulos. Vaikka mieluiten hän olisi ruokalähetin nähnyt, kolmikko oven takana oli silti mukava yllätys.
"Ettekö te aiokaan pitää nimiäisiä?" hän kysyi toiveikkaana, käsi oven kahvalla ja ylös kaksikkoon napittaen, välittömästi verhon edestä vedettyään ja oven avattuaan ja näiden tervehdittyä häntä. Saman tien hän siirtyi ovelta ja viittoi vieraita tervetulleeksi sisään. Hän oli hetkellisesti tyystin unohtanut sen toisen syyn miksi heidän täytyisi joka tapauksessa lähteä kotiin viimeistään huomenna.