20-03-2016, 09:04 AM
Annettuaan apulaiselleen selkeät ohjeet töissä ja ilmoitettuaan, ettei Denan jalostukseen saanut koskea, nainen uskalsi jättää liikkeen apulaisen hoiviin. Pienen tytön itku oli kiukkuilevaa ja Dena koitti rauhoitella pikkuista, samalla kun matkatohinat olivat jo täysillä alkanee. "Dumo, katso että siellä on nyt säähän sopivat vaatteet", Dena muistutti ja pakkasi hoitolaukkuun äidinmaidonvastiketta ja vaippoja ja sitten hieman mahalääkettä Sallylle, sillä tuon vatsa oli välillä kipeä. "Nat-setä tulee kohta", Cullodena sanoi, vaihtaen pikkuseltaan vaipan ja kylvetti tuon pikaisesti. "Noin, nyt on pikkanen puhdas", hän leperteli vauvalle ja alkoi pukea tuolle siistiä farkkuasua ja sujautti pitkähihaisen puuvillabodyn pienokaisen ylle ja pinkit sukkahousut jalkojen suojaksi, ennen kuin puki tuolle farkut ja farkkutakin. Vielä hän sujautti käsiin lämpöiset töppöset ja jalkoihin villasukat.
Nat-setä oli ostanut kaksi viikkoa sitten itselleen vaalean vihreän Ford Taunuksen ja kurvaili sillä kerrostalon pihalle. Muutamaa minuuttia myöhemmin ovikello soi ja Dumo riensi avaamaan oven ja halasi Nat-setää.
Cullodena tervehti hymyillen setäänsä ja rauhoitteli kitisevää pikkuista, samalla kun puki tuolle vielä kengät.
Tyttö oli selvästi vähän kärttyinen ja Dena nosti tuon vaunuihin odottamaan. Dumo alkoi hyssyttelemään pikkuista siskontyttöään, kun Dena pakkasi loput tavaransa. Pian Nat ja Dumo kantoivat tavarat autolle, kun Dena laskeutui neljännestä kerroksesta vaunujen ja pikkuisen kanssa pohjakerrokseen ja Natin avulla hän sai vaunut talosta ulos. Dena oli Jacobilta saanut vinkin mistä saisi turvaistuimen autoon ja kun se oli kiinnitetty takapenkille, Dena asetti pienokaisen turvallisesti vöihin ja istui itse pienen viereen, kun Nat kokosi vaunut takaistuimelle ja matka kohti lomakylää alkoi.
Dumo istui Nat-sedän kanssa edessä ja kertoi koulunkäynnistään. Sen jälkeen kun Dunmore oli saanut puhehäiriön kuosiin, hänen oppimisensa oli nopeutunut ja nuori mies opiskeli ahkerammin kuin kukaan tupatovereista. Dumo oli äitinsä tavoin päätynyt puuskupuhiin ja häntä hieman pilkattiin yksinkertaisen tyylinsä takia ja sen takia, että hän opiskeli ahkerasti kaikella vapaa-ajallaan ja suoritti tenttejä enemmän kuin tupatoverinsa. Hän nautti uuden oppimisesta ja se näkyi hänestä kauas. Dunmorea ei kuitenkaan suoraan kiusattu ja pilkkaakin hän koki harvoin. "Sitten, kun se kasvi lähti kasvamaan, se kasvoi puoli metriä yhden päivän aikana", Dumo kertoi nauraen ja puhui melko selkeästi. Häntä ymmärsi jo hyvin.
Dena istui takapenkillä ja hymyili pikkuveljensä juttelulle. Nat-setä nauroi makeasti, vaikka mies olikin surkki, niin silti hän ei ollut siitä moksiskaan. Parin tunnin jälkeen pysähdyttiin hieman taukoilemaan ja jatkettiin matkaa. Onneksi ei ollut pitkä matka enää jäljellä. Dunmore oli keksinyt mielestään todella hauskan pilan Hunterille, sillä tiesi pojan omaavan sen verran huumorintajua, että ei olisi pahasti moksiskaan pilasta. Sitä paitsi pilan oli tarkoitus olla cool.
Kun auto lopulta pysähtyi oikeaan parkkipaikkaan, Dena nosti pienokaisensa istuimesta ja laski sen Nat-sedän kokoamiin vaunuihin. "Dumo, otatko minunkin laukkuni?" Cullodena kysyi hymyillen ja sai nyökkäyksen. Pian nelikko asteli mökille, joka oli heille varattu, he jättivät tavarat sinne ja riensivät tervehtimään ystäviään.
Nat-setä oli ostanut kaksi viikkoa sitten itselleen vaalean vihreän Ford Taunuksen ja kurvaili sillä kerrostalon pihalle. Muutamaa minuuttia myöhemmin ovikello soi ja Dumo riensi avaamaan oven ja halasi Nat-setää.
Cullodena tervehti hymyillen setäänsä ja rauhoitteli kitisevää pikkuista, samalla kun puki tuolle vielä kengät.
Tyttö oli selvästi vähän kärttyinen ja Dena nosti tuon vaunuihin odottamaan. Dumo alkoi hyssyttelemään pikkuista siskontyttöään, kun Dena pakkasi loput tavaransa. Pian Nat ja Dumo kantoivat tavarat autolle, kun Dena laskeutui neljännestä kerroksesta vaunujen ja pikkuisen kanssa pohjakerrokseen ja Natin avulla hän sai vaunut talosta ulos. Dena oli Jacobilta saanut vinkin mistä saisi turvaistuimen autoon ja kun se oli kiinnitetty takapenkille, Dena asetti pienokaisen turvallisesti vöihin ja istui itse pienen viereen, kun Nat kokosi vaunut takaistuimelle ja matka kohti lomakylää alkoi.
Dumo istui Nat-sedän kanssa edessä ja kertoi koulunkäynnistään. Sen jälkeen kun Dunmore oli saanut puhehäiriön kuosiin, hänen oppimisensa oli nopeutunut ja nuori mies opiskeli ahkerammin kuin kukaan tupatovereista. Dumo oli äitinsä tavoin päätynyt puuskupuhiin ja häntä hieman pilkattiin yksinkertaisen tyylinsä takia ja sen takia, että hän opiskeli ahkerasti kaikella vapaa-ajallaan ja suoritti tenttejä enemmän kuin tupatoverinsa. Hän nautti uuden oppimisesta ja se näkyi hänestä kauas. Dunmorea ei kuitenkaan suoraan kiusattu ja pilkkaakin hän koki harvoin. "Sitten, kun se kasvi lähti kasvamaan, se kasvoi puoli metriä yhden päivän aikana", Dumo kertoi nauraen ja puhui melko selkeästi. Häntä ymmärsi jo hyvin.
Dena istui takapenkillä ja hymyili pikkuveljensä juttelulle. Nat-setä nauroi makeasti, vaikka mies olikin surkki, niin silti hän ei ollut siitä moksiskaan. Parin tunnin jälkeen pysähdyttiin hieman taukoilemaan ja jatkettiin matkaa. Onneksi ei ollut pitkä matka enää jäljellä. Dunmore oli keksinyt mielestään todella hauskan pilan Hunterille, sillä tiesi pojan omaavan sen verran huumorintajua, että ei olisi pahasti moksiskaan pilasta. Sitä paitsi pilan oli tarkoitus olla cool.
Kun auto lopulta pysähtyi oikeaan parkkipaikkaan, Dena nosti pienokaisensa istuimesta ja laski sen Nat-sedän kokoamiin vaunuihin. "Dumo, otatko minunkin laukkuni?" Cullodena kysyi hymyillen ja sai nyökkäyksen. Pian nelikko asteli mökille, joka oli heille varattu, he jättivät tavarat sinne ja riensivät tervehtimään ystäviään.