Raivoava maailma

[Jacob King]

”Ensin vahvistamme vastaavatko antamasi tiedot tutkinnoissa selvinneitä faktoja, ja onko pidätykseen perusteet. Jos sinut pidätetään, sinun on luovutettava omaisuutesi säilytykseen - myös savukkeet. Kurkkupastillit saisit pitää, ehkä. Todennäköisesti. Riippuu selliosaston kersantin arviosta,” Jacob vastasi. ”Mutta ei hätää, pidämme huolen että saat kaiken tarvitsemasi terveydenhoidon mahdollisen pidätyksesi keston aikana,” hän lisäsi rohkaisevaan sävyyn.
”Tämä haastattelu on nyt päättynyt. Aika on 13:42.” hän totesi ja napsautti nauhurin pois päältä.
Hän otti pääkasetin nauhurista, kirjoitti epäillyn nimen ja kasetin numeron sen etikettiin ja rikkoi kasetin 'kahvat' jotta sen päälle ei vahingossakaan voisi äänittää. Sitten hän täytti isomman etiketin, asetti sen ja kasetin takaisin kotelon sisälle ja sinetöi sen. Lopulta hän sujautti sen pieneen läpinäkyvään pussiin ja kirjoitti nimensä pussin etikettiin, pyytäen vielä Natrachia raapustamaan siihen oman nimensä. Saatuaan talletettua myös kopionauhan asianmukaisesti omaan koteloonsa – sitä Natrachin ei tarvinnut allekirjoittaa – hän ojensi miehelle lupaamansa lapun jossa selitettiin miten nauhoitusta käytettäisiin, sekä järjestelyt kuinka hän saisi halutessaan kuunneltua sitä, ja että jos häntä vastaan nostetaan syyte niin kopiota nauhoituksesta toimitetaan niin nopeasti kuin mahdollista tai muuna ajankohtana hänen ja poliisin välisen sopimuksen mukaan.
Sitten hän merkitsi muistikirjaan vielä muutaman vaaditun teknisen yksityiskohdan tapahtuneesta haastattelusta. Hän oli kiitollinen siitä että Natrach oli jostain vielä jokseenkin tuntemattomasta syystä ollut äärimmäisen yhteistyöhaluinen eikä tähän siis kulunut kuin hieman yli puoli tuntia.

Vaikka tämä työ olikin hänelle kutsumus, ja hän antoi sille kaikkensa suhteutettuna siihen että hänellä oli perhe ja nuoria lapsia joiden hyvinvointi ja tarpeet olivat hänen elämässään aina etusijalla, oli silti mukavaa joskus päästä vähän helpommalla. Useimmiten kun joutui taktikoimaan ja kuulustelemaan epäiltyjä – etenkin murhasta tai vastaavasta vakavimman luokan rikoksesta – tuntikausia ja venyen jopa usealle vuorokaudelle jaettavaksi. Hänen tosin ei ollut tarvinnut kuulustella ketään vuoden 1988 jälkeen jos ei ollut nimenomaan halunnut sillä kersantin työnkuva oli enimmäkseen valvonnallinen samalla kun konstaapelit hoitivat nämä hommat.
Tietenkään tämä tilanne ei vielä ollut lähellekään päättynyt, ja kaiken jälkeen hänen pitäisi kirjoittaa tiivistelmä haastattelusta...ellei hän delegoisi sitä jonkun konstaapelin tehtäväksi ja ainoastaan tarkistaisi valmistumisen yhteydessä että se oli kaikin puolin kunnossa...mutta ensisijaisesti hän aikoi hoitaa sen kokonaan itse. Jäisi nähtäväksi, kunhan ehtisi tarkistaa kuinka paljon kiireisiä paperihommia hänellä vielä olisi ja mitä muuta tämä viikko toisi hänelle ja hänen konstaapelitiimilleen.

”Hyvä on,” hän totesi sulkiessaan muistikirjan ja keräsi kasetit ja veitsen samaan kasaan. ”Nouse ylös, ole hyvä,” hän kehotti noustessaan itse ja kiertäessään pöydän toiselle puolelle. ”Teen vain pinnallisen taputusetsinnän,” hän sanoi, ja sen suoritettuaan totesi helpottuneena mielessään ettei miehellä vaikuttanut olevan muita aseita tai muutakaan epäilyttävää mukanaan – eli tilanne eteni yhä ongelmitta. Tässä vaiheessa hänellä oli kuitenkin järjellinen epäilys että tämä mies oli jollain tavalla osallinen rikokseen, joten hän ei voisi jättää tätä yksin täysin vapaasti saatikka päästää noin vain ulos. Äskeistä pinnallista etsintää ei olisi tarvinnut tehdä muutoin, mutta kun mies oli tuonut mahdollisen murha-aseen paikan päälle ja haastattelun aikana osoittautunut suhteellisen tasapainottomaksi.
”Lähden selvittämään antamiesi tietojen vastaavuuden etsivien tietojen kanssa. Olet sen vuoksi nyt väliaikaisesti pidätetty,” hän jatkoi, suoristauduttuaan ja katsoi Natrachia siirtyessään muistikirjan ja muun rekvisiitan luo. ”Tarkoittaen, että et saa poistua tästä huoneesta heti vaan vasta lyhyen ajan kuluttua jos siihen mennessä ei ole muuta ilmoitettu.” Hän vilkaisi seinäkelloa, arvioiden kauanko asioiden selvittämiseen menisi. Ensin pitäisi verrata hänen muistiinpanojaan etsivien tapauskansioiden sisältöön ja keskustella sellialueelle osoitetun kersantin kanssa onko pidätys tämän mielestä välttämätön, ja jos kyllä, mielellään hän ehtisi myös selvittää komisariolta kauanko tämä arvioi tarpeelliseksi viivyttää epäillyn pyytämää ilmoitusta Cullodenalle.
”Sanotaan ajaksi vaikka...Kolmekymmentä minuuttia. Väliaikaisen pidätyksen aikana sinulle ei tehdä eikä sinun tarvitse tehdä mitään. Pyydän konstaapelin seuraasi siksi aikaa. Sinun ei tarvitse kertoa hänelle mitään eikä hänen pitäisi kysellä sinulta mitään rikoksiin liittyvää ellet anna siihen syytä. Voit poistua vain jos on tarve käyttää wc:tä, ja voit polttaa savukkeita.”
Varmistettuaan, että Natrachille ei jäänyt mitään epäselvää, hän poistui huoneesta etsimään sopivaa konstaapelia tämän seuraan. Asemalla oli tavalliseen tapaan iltapäiväruuhkaa, varsinkin kun jokaisen piti päästä jossain välissä ruokatunnille, mutta alle minuutissa hän onnistui tavoittamaan yhden tiiminsä vanhemmista konstaapeleista. Mies oli hyvin kokenut ja sopivan rento persoona, pärjäisi varmasti mukavasti jopa sellaisen persoonan kanssa joka koki hankalaksi jutella tuntemattomille.

Päivitettyään tilanteen oman ryhmänsä komisariolle, he siirtyivät asemalla työskentelevien etsiväkonstaapelien kersantin puheille. Tapausta tutkivat etsiväkonstaapelit – tai ne heistä jotka sattuivat olemaan paikalla - löytyivät heti, koska Wallacen tapaus oli hyvin tuore ja ruumis löytyi tämän kaupungin juna-asemalla, eli tutknntaa johdettiin tältä asemalta. Kaksikymmentäviisi minuuttia myöhemmin tilanne oli selkeä. Verrattuaan Jacobin muistiinpanoja ja toistettuaan kohtia nauhalta, tutkittuaan veistä ja Wallyn haavoista kerättyjä tietoja ja keskusteltuaan sellialueen kersantin kanssa, oli tultu päätökseen että pidätys olisi välttämätön ja ilman takuurahan mahdollisuutta.
Oletusarvoisesti se olisi vain kaksikymmentäneljä tuntia, mutta samalla kun etsiväkersantti otti yhteyttä kaupungin etsiväosastoon, Jacobin ryhmän komisario etsi käsiinsä ylemmän komisarion jotta pidätysaikaa voitaisiin pidentää kolmeenkymmeneenkuuteen tuntiin. Siihen mennessä, tapauksen tuoreuden ja epäillyn tähänastisen yhteistyön huomioon ottaen, hän uskoi etsivien saaneen kujalta ja pubista tarpeeksi todisteita ja mahdollisesti myös epäillyn kodista ja autosta joissa ainakin osa kuulustelussa mainituista vaatteista saattaisi olla. Mutta koska Kruunun syyttäjäpalvelullekin piti jäädä aikaa päätöksen tekoon syytteen nostosta, saatettaisiin joutua hakemaan lisäaikaa toiset kolmekymmentäkuusi tuntia, mahdollisesti maksimi yhdeksänkymmentäkuusi.
Kokemuksesta Jacob oli melko varma että tällaisessa tapauksessa syyte saataisiin nostettua ilman että DNA-testejä tarvitsisi edes teettää vaikka näytteet joka tapauksessa kerättäisiinkin. Laboratorioon testejä varten ne lähetettäisiin vain jos tapaus venyisi ja paisuisi. Syytehetken lähestyessä ei olisi lainkaan ennennäkemätöntä että tunnustanut väittäisi sittenkin olevansa syytön, ja siten tapaus vietäisiin oikeussaliin täysmittaiseen selvitykseen. Useimmiten juryn pohdittavaksi, mutta jotkut oikeudenkäyntiin asti taistelevat eivät tahtoneet usean ihmisen osallistumista jolloin tuomion päätti tuomari yksin.

Astellessaan takaisin kohti haastatteluhuonetta, Jacob huokaisi syvään. Hän ei juuri nyt osannut tuntea paljon mitään tilanteen suhteen. Se varmaan uppoaisi paremmin, kunhan tästä pääsisi ruokatauolle.
Hän olisi voinut siirtää pidättämisen Natrachin seurassa istuvan konstaapelin vastuulle, mutta sen sijaan hän vapautti tämän vahtihommista viedäkseen homman loppuun itse. Hänestä jotenkin tuntui että Natrach kävisi tämän prosessin läpi mahdollisimman pitkälle tutun viranomaisen kanssa.
”Kaikki on nyt tähän asti selvää,” Jacob totesi Natrachia katsoen, konstaapelin astuessa ulos huoneesta, ja jatkoi. ”Herra Aiken, olet pidätetty Wallace Mayoretten murhasta kolmaskymmenes huhtikuuta 1992. Et ole vapaa lähtemään. Sinun ei ole pakko sanoa mitään, mutta se voi haitata puolustustasi jos et kysyttäessä mainitse jotain mihin myöhemmin turvaudut oikeudessa. Mitä tahansa mitä sanot, voidaan käyttää todisteena. Sinulla on oikeus pyytää ilmaista lakineuvontaa missä tahansa vaiheessa. Lähdetään tuonne päin,” hän selvensi ja viittasi kädellään ovesta ulos ja vasemmalle ja odotti, aikoen kulkea pari askelta tämän takana. Ei ollut mitään syytä dramaattisempaan saattamiseen tai edes fyysiseen koskemiseen, niin kauan kun miehen yhteistyöhalu riitti viemään asioita eteenpäin. Vaikka Natrach oli tuttu, ilmoitus ja oikeuksien luku lausuttiin viralliseen sävyyn, etiketin mukaisesti.

Selliosasto sijaitsi aseman perällä, parin oven ja lyhyen käytävän takana.
”Pidämme sinua selliosastolla kunnes sinut joko vapautetaan tai sinua vastaan nostetaan syyte. Tämän pitäisi olla selvä lauantaihin mennessä,” hän selitti tilannetta tarkemmin matkalla, hieman tuttavallisempaan sävyyn. Hänen ei olisi tarvinnut selittää mitään, sillä selliosaston kersantin hommiin se varsinaisesti kuului, mutta hän koetti lieventää todennäköisesti melkoisen hermostuttavaa tilannetta.
”Nyt seuraavaksi sinut kirjataan poliisikirjoihin – lisää tietojasi otetaan ylös, sinut valokuvataan ja sormenjälkesi otetaan, terveydentilasi arvioidaan, ja niin edelleen. Prosessi saattaa kestää muutaman tunninkin, jos osastolla sattuu juuri nyt olemaan paljon kirjattavia yhtäaikaa ja vähän henkilökuntaa. Joka tapauksessa, alkuvaiheissa saat kopion meidän sääntökirjasta, josta voit milloin vain tarkistaa niin meidän kuin omiakin oikeuksiasi pidätyksesi aikana.”
Hetken päästä hän lisäsi.
”Ikävä kyllä en voi soittaa Denalle ennen huomis-iltaa, koska olet epäilty vakavimmasta mahdollisesta rikoksesta,” Jacob totesi matkalla, tuttavallisempaan sävyyn. ”Mutta hänelle ilmoitetaan tästä varmasti huomenna, ja minä teen sen sain luvan sitten työtuntieni aikana tai vapaa-ajallani,” hän vahvisti jo aiemmin tekemänsä lupauksen.

Selliosastolla hän luovutti vastuun Natrachista sinne osoitetun kersantin harteille, ja viipyi paikalla vielä muutaman minuutin selvittämässä kaiken tilanteesta omalta osaltaan. Lopulta hän poistui takaisin aseman puolelle ja työpöytänsä kautta suunnisti suoraan ruokasalia kohti. Hänellä ei oikeastaan enää ollut yhtään nälkä, kaiken tämän ikävän tiedon jälkeen, mutta jotain oli silti nokittava että jaksaisi loppupäivän. Tiivistelmäraportin hän päätti siirtää suosiolla huomiseen.