Raivoava maailma

[Jacob King]

”Kyllä, voin tehdä sen,” Jacob lupasi merkitessään vielä muutaman sanan muistikirjaan. Yhteydenotto saattaisi viivästyä, maksimissaan kolmekymmentäkuusi tuntia, koska pidätyksen syy olisi A-luokan rikos. Eli olisi komisarion päätettävissä ja määräysvallassa milloin epäillyn pidätyksestä sai ilmoittaa kenellekään, ja Jacobista tuntui että tässä tapauksessa sitä viivytettäisiin vähintään huomiseen. Muun muassa jottei todisteiden kerääminen vaarantuisi. Vaikka mies tuossa vannoikin ettei kukaan tiennyt hänen suunnitelmistaan ja tekemisistään mitään, se oli tällä hetkellä vain väite, ja Dena liittyi suoraan miehen motiiviin. Jacob itse ei uskonut Denalla tai Dumolla olevan mitään tietoa, aivan kuten Natrach väitti, mutta säännöt olivat mitä olivat eikä hänellä ollut vähäisintäkään halua rikkoa niitä eikä riskeerata mitään vain oman uskomuksensa nimessä.
Hän ei kuitenkaan maininnut mitään tässä vaiheessa, ensin olisi toki suoritettava itse pidätys mikäli sikseen tuli.
Mies henkäisi ja mietti hetken verran, muistikirjaa silmäillen. Haastattelu olisi ollut helpompaa, jos olisi ollut aikaa suunnitella ja valmistella. Mutta ei sitä voinut kuunnella jonkun tunnustavan murhaa ja vain lähettää tätä pois sanoen 'jaaha, tule takaisin huomenna niin jutellaan lisää'. Ei hän tähän olisi lähtenyt muuten, mutta hänellä oli vuosikausien kokemus erilaisten epäiltyjen kuulustelussa erilaisissa tilanteissa – vaikka tällaiset tunnustajat olivatkin hyvin harvinaista.
”Haluatko vielä sanoa jotain tai onko sinulla mitään lisättävää mihinkään mitä olet jo sanonut?” hän tiedusteli, katse jälleen miehessä.