19-03-2016, 03:43 AM
Onneksi tämä teini ei vaikuttanut aggressiiviselta, tai sitten oli jo aivan liian aineissa pystyäkseen vahvempaan reaktioon kun liikkuminenkin vaikutti jo hyvin vaivalloiselta.
"Niin varmaan maksoit..." Jacob totesi puoliksi itsekseen. Toivottavasti et kuitenkaan lopulta hengelläsi.
"Mennäänpä sitten," hän sanoi tytön palattua hetkellisestä tajuttomuudesta ja selvästi vähenevissä voimissa kun ei edes pulloa jaksanut nostaa tuon enempää.
"Cullodena, lähdetään nyt vain ensin pois tältä ankealta kujalta." hän sanoi rauhallisesti ja ystävällisesti muttei myöskään jättänyt vastaväitteiden varaa, siirtäen kätensä päättäväisesti tytön olalle ja samalla talletti tablettipussin takkinsa taskuun ja sitten tarttui toisellakin kädellään tytön käsivarteen.
"Minun nimeni on Jacob. Enkä voi, enkä halua, jättää sinua tänne." hän jatkoi, pienesti nykäisten merkiksi että tämän pitäisi yrittää nousta ylös.
Hän muisti puhelinkopin muutamankymmenen metrin päässä tällä kadunpätkällä, ehkä sinne asti selvittäisiin jos tyttö pystyisi kävelemään tuen avulla. Luultavasti muutenkin sillä hän oli hyvin pitkä eikä voimistakaan puutetta ollut, ja tyttö oli ikäisekseen lisäksi pienikokoinen. Mutta kantamaan hän ei toista alkaisi niin kauan kuin tämä tajuissaan pysytteli sillä oli epätodennäköistä että tämä antaisi, olihan hän täysin vieras.
Hän oli kuitenkin esitellyt itsensä ja puhutellut nimellä, sen tuoden merkittävästi henkilökohtaisuutta tilanteeseen ja toiveissa että se - vaikka aluksi varmasti hämmentävää - herättäisi ennen pitkää edes hieman luottamusta, kun hän kuitenkin oli ilmaissut vain auttamisen halua.
"Niin varmaan maksoit..." Jacob totesi puoliksi itsekseen. Toivottavasti et kuitenkaan lopulta hengelläsi.
"Mennäänpä sitten," hän sanoi tytön palattua hetkellisestä tajuttomuudesta ja selvästi vähenevissä voimissa kun ei edes pulloa jaksanut nostaa tuon enempää.
"Cullodena, lähdetään nyt vain ensin pois tältä ankealta kujalta." hän sanoi rauhallisesti ja ystävällisesti muttei myöskään jättänyt vastaväitteiden varaa, siirtäen kätensä päättäväisesti tytön olalle ja samalla talletti tablettipussin takkinsa taskuun ja sitten tarttui toisellakin kädellään tytön käsivarteen.
"Minun nimeni on Jacob. Enkä voi, enkä halua, jättää sinua tänne." hän jatkoi, pienesti nykäisten merkiksi että tämän pitäisi yrittää nousta ylös.
Hän muisti puhelinkopin muutamankymmenen metrin päässä tällä kadunpätkällä, ehkä sinne asti selvittäisiin jos tyttö pystyisi kävelemään tuen avulla. Luultavasti muutenkin sillä hän oli hyvin pitkä eikä voimistakaan puutetta ollut, ja tyttö oli ikäisekseen lisäksi pienikokoinen. Mutta kantamaan hän ei toista alkaisi niin kauan kuin tämä tajuissaan pysytteli sillä oli epätodennäköistä että tämä antaisi, olihan hän täysin vieras.
Hän oli kuitenkin esitellyt itsensä ja puhutellut nimellä, sen tuoden merkittävästi henkilökohtaisuutta tilanteeseen ja toiveissa että se - vaikka aluksi varmasti hämmentävää - herättäisi ennen pitkää edes hieman luottamusta, kun hän kuitenkin oli ilmaissut vain auttamisen halua.