Raivoava maailma

[Jacob King]

Jacob katseli miestä taas hetken, vaiti ja tyynesti arvioiden. Vaikka tilanne sivusi huomattavasti hänen perhettään sillä että he tunsivat Aikenien perheen, hän itse oli pysynyt rauhallisena ja vakaana läpi tämän haastattelun koska ei omannut tunnelinkkiä uhriin ja ennen kaikkea koska oli koulutettu tunteiden hallintaan ja omasi lukuisien vuosien kokemuksen. Mutta Natrachin tunnereaktiot olivat osoittautuneet hieman epäjohdonmukaisiksi, minkä hän kirjasikin muistiinpanoihin melko tarkasti. Samalla hän nosti asian esille puheissakin. Hän nosti katseensa takaisin Natrachiin, ilmeensä tyynenä.
”Ennen tämän haastattelun alkua mainitsit motiivisi osittain. Ilmaisit hyvin vahvoja murheen tunteita veljentyttäresi kohtelusta, mutta nyt kertoessasi asiasta tarkemmin vaikutat vain aavistuksen surulliselta. Olet maininnut ajatelleesi uhrin tyttären tunteita ja että se olisi ehkä estänyt sinua jos olisit ajatellut sitä jo murhapäivänä, ja että tuon tyttären vuoksi saavuit vapaaehtoisesti tunnustamaan – mutta puhuessasi siitä, et ole ilmaissut vahvoja tunteita. Ja puhuessasi itse murhateosta, vaikutat joko katkeralta tai rauhalliselta ja vakaalta,” hän selitti miehelle havaintonsa neutraaliin ja rauhalliseen äänensävyyn ja samaan sävyyn esitti heti perään kysymykset, ”Onko tuo motiivisi ja kaikki mitä siihen liittyy? Ja onko viittaamasi uhrin toisen tyttären tunteet syy miksi päätit tunnustaa? Ja mikä on oma näkemyksesi mainitsemistani tunnereaktioistasi?”