Secret of Portobello Road (K-15)

[Jacob King]

Jacob uskoi että voi olla. Ehkä edesmenneet eivät juuri nyt heitä katselleet – täytyihän heidän saada levätä – mutta joinain päivänä.
Hän antoi tytön vielä hetken litkiä viinaansa, miettien miten asettelisi sanansa, mutta kun tämä otti esiin ties mitä pillereitä tilanne alkoi lipsua käsistä.
”No niin. Riittää jo.” mies totesi tiukasti ja sävyynsä kaiken päättäväisyyden ja auktoriteetin asettaen, kuten poliisikoulussa äänenkäyttöä oli harjoitettu, mutta myös hyvin rauhallisena. Samalla hän, kuin myös hyvin rauhallisin elein kurotti vapaan vasemman kätensä, sen joka ei pidellyt taikasauvaa, ja pysäytti tytön käden ennen kuin tämä sai ainuttakaan tablettia edes huulilleen. Hän piti kiinni lempeästi mutta jämäkästi.
Kyse ei ollut vain tytön terveydestä ja hengestä, vaan alaikäisen päihteiden käytöstä mikä oli poikkeuksetta laitonta.
”Minä uskon, että kun mekin täältä lähdemme ja näemme taas rakkaamme, he kysyvät kuinka elämämme sujui heidän jälkeensä. Silloin voimme tehdä heidät joko ylpeiksi ja iloisiksi, tai sitten murheellisiksi,” hän vastasi varmaan sävyyn tytön esittämään kantaan, vakaa katse tämän kammottavan kalpeissa kasvoissa kunnes sai katsekontaktin.
”Ajattele, olet selvinnyt näin monta vuotta maailmassa ilman äitiäsi. Se tarkoittaa sitä että olet vahva. Anna minun auttaa sinua, huomaamaan kuinka vahva oikeasti voit olla. Perheesi taritsee sinua, terveenä ja hyvinvoivana. Koska rakastavat sinua,” hän jatkoi rauhallisesti ja myötätuntoiseen sävyyn mutta yhä tiukasti, tavallaan toistaen sanoja jotka isoisänsä oli sanonut hänelle kun hän oli 8-9-vuotiaana sekoillut alkoholin kanssa. Puhuessaan hän laittoi taikasauvansa takaisin takkunsa laajennettuun povitaskuun ja siten vapautuneella toisellakin kädellään takavarikoi tabletit tytön käsistä.
”Näitä tarvitaan vielä,” hän totesi, ”mutta ei sinun sisässäsi.” Hän piteli tabletteja tiukasti kädessään, tarkoittaen sairaalaa jossa voitaisiin selvittää mitä ne olivat ja paljonko tyttö oli niitä jo vetänyt sisäänsä – ja hyvällä tuurilla niistä löytyisi poliisilaitoksella sormenjälkiä jotka johtaisivat diileriin.
Jacob oli kuitenkin koko ajan varautunut mihin tahansa kohtaukseen. Kyseessä oli kuitenkin teini-ikäinen ja tarkemmin sanoen päihteiden alainen teini-ikäinen jolla oli sisällään sanoinkuvaamaton tuska.
Mutta passiivisen lähestymisen aika oli nyt mennyt.