20-03-2016, 07:42 AM
Nat oli melko rauhallinen, lukuunottamatta tunteenpurkausta, jonka oman veljentytön kohtalo hänessä aiheutti. Sen jälkeen, hän nyökkäsi vain vaisusti ja lähti Jacobin matkaan. Huoneessa numero kaksi, hän istuutui tuolille, todeten, ettei omistanut matkapuhelinta ja kuunteli Jacobia tarkasti. "Natrach Rowan Aiken, 10.2.1935," mies vastasi rauhallisella äänellä ja katsoi veljentyttärensä ystävää silmiin värähtämättä. Kerrottuaan vielä kansallisvakuutusnumeronsa ja kotiosoitteensa, hän yskäisi jälleen, lievemmin tosin, mutta kuunteli tarkasti Jacobia.
"Ymmärrän kaiken täysin. Minä en aio anoa lieventäviä tuomioita, enkä vaadi asianajajaa. Haluan tuoda kaiken esille niin rehellisesti, kuin muistan kaiken", hän lisäsi ja hänen äänensä oli vakaa, tupakkayskää lukuunottamatta, joka antoi voimakkaita puuskia.
"Ymmärrän kaiken täysin. Minä en aio anoa lieventäviä tuomioita, enkä vaadi asianajajaa. Haluan tuoda kaiken esille niin rehellisesti, kuin muistan kaiken", hän lisäsi ja hänen äänensä oli vakaa, tupakkayskää lukuunottamatta, joka antoi voimakkaita puuskia.