Raivoava maailma

[Jacob King]

Ensimmäiset sanat paljastivat että tulossa olisi jokin tunnustus, mutta Jacob odotti lisäyksiä ennen minkäänlaista reagoimista, selvittääkseen oliko kyseessä oikea ongelma vai vain miehen oma mielipide ja uskomus. Hän ei tuntenut Natrachia juuri lainkaan, mutta murha-tunnustus tuli silti täysin puskista. Etenkin kun sitä sanottaessa mies ei näyttänyt lainkaan tunteita. Hetken Jacob kelasi hahmottaakseen kuka oli 'Wally', kunnes muisti myös Denan joskus maininneen tuon kutsumanimen. Taisi olla Sallyn biologinen isä. Huoli kasvoi entisestään. Nyt heillä oli mahdollisesti linkki murhaajan kanssa, ja Natrach oli hyvin rauhallinen ja ilmeetön jopa tunnustuksen jälkeenkin. Tunteilu alkoi vasta kun tämä puhui siitä mitä uhri oli tehnyt hänen perheelleen. Toisaalta se että tämä ylipäätään tunnusti, kertoi ettei tilanne ehkä ollut niin paha miltä muutoin vaikutti. Jos tämä siis osoittautuisi todeksi.

Jotkut ihmiset tunnustivat rikoksia joita eivät oikeasti olleet tehneet, saadakseen huomiota. Mutta Jacobilla oli ikävä tunne, että tässä tapauksessa tämä mies oli vähintään osallinen rikokseen. Mahdollisesti puhui jopa täyttä totta sillä tämä oli Denan isän veli. Isän, jonka puolen suvussa saattoi olla perinnöllinen herkkyys tällaiseen sortumiseen kovan tunne-elämän iskun myötä tai jopa muutenkin. Denan isä, isoveli, ja nyt setä. Ketju vaikutti piinaavan vain sukupuun miespuolisia...Vaikka toisaalta, väkivaltarikoksiin syyllistyvät olivat yleisestikin ottaen reilusti yli yhdeksänkymmentä prosenttisesti miehiä.
Hän katsoi tuttavaansa, yleisesti huolestuneena ja syvissä mietteissä. Nälkäkin unohtui täysin.
Puhui mies sitten totta tai ei, tämä oli tunnustus ja siksi tutkittava tarkemmin.
”Tule mukaani,” Jacob sanoi rauhallisesti, noustessaan ylös ja kaivoi laatikosta pienen muistikirjan ja nappasi mustekynän mukaansa. ”Tuonne, huone kaksi” hän ohjasi miestä viitaten kohti aseman perällä olevaa suurempaa huonetta jossa oli vain suuri pöytä ja muutama tuoli.
Kulkiessaan Natrachin perässä hän pysähtyi ohimennen hetkeksi oman ryhmänsä komisarion pöydän luo pikaisesti kertoen tilanteen ja että hänet löytäisi haastatteluhuone kakkosesta.

”Haastattelen sinua. Jos sinulla on matkapuhelin tai mitään muita vastaavia laitteita, pyytäisin sulkemaan ne jotta vältymme häiriöiltä,” hän sanoi astuessaan huoneeseen ja sulkiessaan oven perässään. Oman matkapuhelimensa hän oli jättänyt lukolliseen laatikkoon työpöydässään. Natrachin valittua istumapaikkansa, Jacob istui muutaman tuolin päähän haastateltavastaan, pöydän toiselle puolelle. Mies asetti muistikirjan ja kynän eteensä pöydälle. Hän asetti kaksi uutta, tyhjää kasettia nauhurin sisään, selittäen samalla Natrachille mikä tarkoitus nauhurilla on, kytki sen päälle ja aloitti nauhoituksen.
”Tämä haastattelu ääninauhoitettaan. Haastateltavana...Kerro koko nimesi, ole hyvä," hän osoitti viimeiset sanat Natrachille mieheen katsoen. "Kerro syntymäaikasi, ole hyvä," hän lisäsi nimen saatuaan. Samalla kaavalla hän otti vielä osoitteen ja kansallisvakuutus-numeron.
"Minä olen kersantti Jacob Aaron King. Paikalla ei ole muita henkilöitä. Päivämäärä on neljäs toukokuuta 1992. Aika on 13:05," hän puhui rauhallisesti ja tarkisti nauhurin lukeman, kertoen senkin nauhalle. Vielä haastattelupaikan ja sen tarkan osoitteen saneltuaan, hän jatkoi, puhuen nyt epäillylle.
"Tämän haastattelun päätöksen yhteydessä ojennan sinulle ilmoituksen jossa selitetään mitä nauhoitukselle tapahtuu. Sinun ei tarvitse sanoa mitään, mutta se voi haitata puolustustasi jos et kysyttäessä mainitse jostain mihin myöhemmin turvaudut oikeussalissa. Mitä tahansa mitä sanot, voidaan käyttää todisteena” hän selitti rauhallisesti ja varmisti vielä että Natrach ymmärsi varoituksen. ”Sinä et ole pidätetty ja olet vapaa lähtemään milloin tahansa. Sinulla on oikeus ilmaiseen lakineuvontaan asianajajalta missä tahansa vaiheessa. Ymmärrätkö? Voit puhua lakiasiain edustajalle henkilökohtaisesti tai puhelimitse. Haluatko tehdä niin?"