20-03-2016, 07:39 AM
// Sovittu peli, Trisjaa odotellen.
Varoitukset: K-13?
Tämä tarina ei sovi perheen pienimmille. Sisältää hieman kuvailua teräase-murhasta, ollen murhasta epäillyn hahmon poliisihaastattelu. Pyritty pitämään kuvailu mahdollisimman vähäisenä mutta asiayhteyden takia realistisuuden nimessä oli kuvailtava kuitenkin osittain.
Tapahtuma-aika:
4.5.1992, Maanantai, 13:00-14:30 //
Suttonin poliisiasemalla oli tyypilliseen tapaan vilkasta, tosin kaupunki loisti kunniassaan yhtenä Lontoon turvallisimmista alueista mitä tuli vakavien ja etenkin väkivaltarikosten määrään. Yksi aseman kersanteista, 40-vuotias mies, istui syvissä mietteissä työpöytänsä ääressä, vaikuttaen kiireiseltä.
Virkalakki lepäsi pöydän sivussa sammutetun lampun lähellä, seinän vieressä. Samalla puolella vastapäisessä kulmassa oli kehyksissä muutama valokuva antamassa voimia huonoina päivinä. Yksi melkein parin vuoden takainen perhepotretti hänestä, puolisostaan ja heidän lapsistaan, ja yksi hyvin vanhan oloinen potretti noin 5-vuotiaasta pikkupojasta – hänen pikkuveljestään joka kaapattiin yli kolmekymmentä vuotta sitten ja oli yhä kadoksissa. Ja vielä toinen hyvin vanhan oloinen tilannekuva vanhasta miehestä ja noin 5-vuotiaasta pikkupojasta huvipuistossa juuri astumassa ulos kauhutunnelista – hän itse pienenä isoisänsä kanssa.
Muutoin pöytä tulvi erinäisiä paperinippuja, kyniä, klemmareita ynnä muuta.
Viime työviikko oli päättynyt huolestuttaviin kuvioihin, mysteerisen murha-uhrin saavuttua junassa Suttonin rautatieasemalle - siis kovin lähelle hänen kotiaan. Jos hän olisi sen tiennyt viime vuoden lopulla kun tämän vuoden julkisia vapaapäiviä jaettiin, hän olisi ottanut ekstrapitkän viikonlopun eli myös tänään vietettävän kevään pankkilomapäivän vapaaksi voidakseen viettää senkin kokonaan tyttärensä ja puolisonsa kanssa, jotka olivat nyt sitten kahdestaan kotona. No, ainakin näistä maksettiin tuplapalkka. Tosin ei tapauksessa ollut mitään mikä vihjaisi hänen tai perheensä olevan missään vaarassa, mutta silti ei ollut ihan mitätöntä kohdata tällaista liian lähellä kotiaan.
Perhe-elämän viettämisen sijaan hän siis istui työpöytänsä ääressä kuin tatti, käyden läpi oman konstaapeliryhmänsä raportteja joita oli kertynyt viikonlopun aikana huomattava kasa vaikka osan olikin hoitanut komisario hänen vapaapäiviensä aikana. Mies naputteli levottomana mustekynän nappia työpöytäänsä, kirjoittaen välillä muistiinpanoja raporteista erilliselle tyhjälle paperilapulle jos jossain oli mitään huomautettavaa, kysyttävää tai muutoin korjattavaa. Hänen työpöytänsä sijaitsi sentään syvemmällä aseman sisällä eikä kovin lähellä kaikkein vilkkainta aluetta. Tästä ei edes nähnyt etuoville.
Hän ei ollut ehtinyt edes ajatella ruokailua, mutta vaativasti muriseva tyhjä vatsa sai hänet levottomaksi ja lopulta vilkaisemaan rannekelloaan joka lähestyi iltapäivä yhtä. Ulkona oli juuri sopivan mukava lämpötila eikä edes satanut ja aurinkokin kurkki välillä enimmäkseen pilviseltä taivaalta joten oli houkuttelevaa lähteä ulos syömään. Mutta ruokatunnin ollen vain kolmekymmentä minuuttia eikä häntä himottanut mikään lähistöllä olevista pikaruokaloista, hän päätti nauttia vain aamulla pakkaamansa eväät. Vielä hän kuitenkin syventyi lukemaan sillä hetkellä edessä olevaa raporttia loppuun, tähdäten tauolle sen jälkeen tarjoutuvassa välissä.
Varoitukset: K-13?
Tämä tarina ei sovi perheen pienimmille. Sisältää hieman kuvailua teräase-murhasta, ollen murhasta epäillyn hahmon poliisihaastattelu. Pyritty pitämään kuvailu mahdollisimman vähäisenä mutta asiayhteyden takia realistisuuden nimessä oli kuvailtava kuitenkin osittain.
Tapahtuma-aika:
4.5.1992, Maanantai, 13:00-14:30 //
Suttonin poliisiasemalla oli tyypilliseen tapaan vilkasta, tosin kaupunki loisti kunniassaan yhtenä Lontoon turvallisimmista alueista mitä tuli vakavien ja etenkin väkivaltarikosten määrään. Yksi aseman kersanteista, 40-vuotias mies, istui syvissä mietteissä työpöytänsä ääressä, vaikuttaen kiireiseltä.
Virkalakki lepäsi pöydän sivussa sammutetun lampun lähellä, seinän vieressä. Samalla puolella vastapäisessä kulmassa oli kehyksissä muutama valokuva antamassa voimia huonoina päivinä. Yksi melkein parin vuoden takainen perhepotretti hänestä, puolisostaan ja heidän lapsistaan, ja yksi hyvin vanhan oloinen potretti noin 5-vuotiaasta pikkupojasta – hänen pikkuveljestään joka kaapattiin yli kolmekymmentä vuotta sitten ja oli yhä kadoksissa. Ja vielä toinen hyvin vanhan oloinen tilannekuva vanhasta miehestä ja noin 5-vuotiaasta pikkupojasta huvipuistossa juuri astumassa ulos kauhutunnelista – hän itse pienenä isoisänsä kanssa.
Muutoin pöytä tulvi erinäisiä paperinippuja, kyniä, klemmareita ynnä muuta.
Viime työviikko oli päättynyt huolestuttaviin kuvioihin, mysteerisen murha-uhrin saavuttua junassa Suttonin rautatieasemalle - siis kovin lähelle hänen kotiaan. Jos hän olisi sen tiennyt viime vuoden lopulla kun tämän vuoden julkisia vapaapäiviä jaettiin, hän olisi ottanut ekstrapitkän viikonlopun eli myös tänään vietettävän kevään pankkilomapäivän vapaaksi voidakseen viettää senkin kokonaan tyttärensä ja puolisonsa kanssa, jotka olivat nyt sitten kahdestaan kotona. No, ainakin näistä maksettiin tuplapalkka. Tosin ei tapauksessa ollut mitään mikä vihjaisi hänen tai perheensä olevan missään vaarassa, mutta silti ei ollut ihan mitätöntä kohdata tällaista liian lähellä kotiaan.
Perhe-elämän viettämisen sijaan hän siis istui työpöytänsä ääressä kuin tatti, käyden läpi oman konstaapeliryhmänsä raportteja joita oli kertynyt viikonlopun aikana huomattava kasa vaikka osan olikin hoitanut komisario hänen vapaapäiviensä aikana. Mies naputteli levottomana mustekynän nappia työpöytäänsä, kirjoittaen välillä muistiinpanoja raporteista erilliselle tyhjälle paperilapulle jos jossain oli mitään huomautettavaa, kysyttävää tai muutoin korjattavaa. Hänen työpöytänsä sijaitsi sentään syvemmällä aseman sisällä eikä kovin lähellä kaikkein vilkkainta aluetta. Tästä ei edes nähnyt etuoville.
Hän ei ollut ehtinyt edes ajatella ruokailua, mutta vaativasti muriseva tyhjä vatsa sai hänet levottomaksi ja lopulta vilkaisemaan rannekelloaan joka lähestyi iltapäivä yhtä. Ulkona oli juuri sopivan mukava lämpötila eikä edes satanut ja aurinkokin kurkki välillä enimmäkseen pilviseltä taivaalta joten oli houkuttelevaa lähteä ulos syömään. Mutta ruokatunnin ollen vain kolmekymmentä minuuttia eikä häntä himottanut mikään lähistöllä olevista pikaruokaloista, hän päätti nauttia vain aamulla pakkaamansa eväät. Vielä hän kuitenkin syventyi lukemaan sillä hetkellä edessä olevaa raporttia loppuun, tähdäten tauolle sen jälkeen tarjoutuvassa välissä.
![[Image: b6b22a52ceaaf8c98d80cd9606afaeb6.png]](https://i.pinimg.com/originals/b6/b2/2a/b6b22a52ceaaf8c98d80cd9606afaeb6.png)