20-03-2016, 07:32 AM
Vesipuiston alue oli niin vaikuttava näky ettei Harry edes aluksi tiennyt mistä aloittaa. Utelias ja innostunut katse haravoi paikkaa ympäri, mielen yrittäessä päättää minne jalat veisivät. Lopulta poika onnistui löytämään itsensä erään altaan reunamilta. Vaikka automatka olikin suoraan sanottuna ollut yksi piinaavimmista reissuista ikinä, oli jokaisella kolikolla silti myös kääntöpuolensa; Perille päästyään hän saisi nyt omaa vapaa-aikaansa, ainakin siihen asti kunnes Dursleyt päättäisivät saapua altaille.
Silmälapsipäinen Harry hyppäsi veteen. Vaikka poika oli rakenteeltaan kevyt ja hontelo, onnistui tuo silti saamaan kevyen läiskähdyksen aikaiseksi. Veden tuoma vapauden tunne sai hymyn huulille. Tätä hän oli niin pitkään odottanut!
Harry ei ollut varma, kuinka pitkään oli altailla pyörinyt, kun viimein (käytyään useampaan otteeseen liukumäillä ja hypittyään pommeja isoihin altaisiin lähes luvattoman monta kertaa) tämä sai itsensä kammettua hetkeksi uima-altaan reunamille. Hän tarvitsi hetken hengähdystauon ennen kuin säntäisi jälleen uudestaan kohti uusia - ja vielä suurempia - seikkailuja. Vaikka kevyt nälkä kurnikin hieman vatsanpohjassa, ei se siltikään estänyt positiivista energiaa kumpumasta pikku pojasta ylöspäin. Tämä kaikki oli harvinaista herkkua josta tuli vain nauttia!
Jalkoja heiluteltiin vedessä rauhalliseen tahtiin ja silmälasit kuivattiin. Äkkiä lähistöltä kuului kuitenkin tytön ääni. Katse nostettiin puhujaan. Tyttö oli suurinpiirtein Harryn ikäinen ja mitä ilmeisemmin vaikutti myös tuntevan hänet - mutta toisaalta monet tunsivat, mitä taikamaailmaan tuli. Vaikka Harry ei aluksi tunnistanutkaan puhujaa, vaikutti tumma hipiäinen tyttö kuitenkin etäisesti tutulta kasvolta. Vielä toistaiseksi Harry ei kuitenkaan osannut yhdistää vastapuolta mihinkään tiettyyn nimeen ja hetken tuo joutikin kaivelemaan mielensä sopukoita. Kättelyyn kuitenkin vastattiin estoitta, nyt valoisan hymyn ilmestyessä nyt Harryn kasvoille. Kulmakarvoja kohotettiin 'Ahaa!'-elämykseen; Toinen oli kertonut olevansa korpinkynsi! Tietenkin! Kalinda Banda! Harry oli nähnyt tytön monesti Tylypahkassa, mutta ei ollut koskaan varsinaisesti toiseen tutustunut. Nimi oli jäänyt mieleen.
Sen sijaan Kalindan heitto vihaisesta läskistä sai Harryn hymähtämään. "Vihainen läski on itse asiassa tätini aviomies. Vernon", olkapäitä kohautettiin kevyesti, huvittuneen hymyn seikkaillessa edelleen tämän huulilla. "Mitä sinulle kuuluu? Anteeksi, mutta en ole useinkaan totttunut näkemään noitia ja velhoja Tylypahkan ulkopuolella, tämä on siis varsin... outoa", virkottiin vielä, katseen käväistessä vielä nopeasti toisen kasvoilla.
"Oletteko täällä pitkään?", utelusta ei meinannut tulla loppua, sillä tällä hetkellä Kalinda oli ainoa joka muistutti Harrya tärkeimmästä; Tylypahkasta.
Silmälapsipäinen Harry hyppäsi veteen. Vaikka poika oli rakenteeltaan kevyt ja hontelo, onnistui tuo silti saamaan kevyen läiskähdyksen aikaiseksi. Veden tuoma vapauden tunne sai hymyn huulille. Tätä hän oli niin pitkään odottanut!
Harry ei ollut varma, kuinka pitkään oli altailla pyörinyt, kun viimein (käytyään useampaan otteeseen liukumäillä ja hypittyään pommeja isoihin altaisiin lähes luvattoman monta kertaa) tämä sai itsensä kammettua hetkeksi uima-altaan reunamille. Hän tarvitsi hetken hengähdystauon ennen kuin säntäisi jälleen uudestaan kohti uusia - ja vielä suurempia - seikkailuja. Vaikka kevyt nälkä kurnikin hieman vatsanpohjassa, ei se siltikään estänyt positiivista energiaa kumpumasta pikku pojasta ylöspäin. Tämä kaikki oli harvinaista herkkua josta tuli vain nauttia!
Jalkoja heiluteltiin vedessä rauhalliseen tahtiin ja silmälasit kuivattiin. Äkkiä lähistöltä kuului kuitenkin tytön ääni. Katse nostettiin puhujaan. Tyttö oli suurinpiirtein Harryn ikäinen ja mitä ilmeisemmin vaikutti myös tuntevan hänet - mutta toisaalta monet tunsivat, mitä taikamaailmaan tuli. Vaikka Harry ei aluksi tunnistanutkaan puhujaa, vaikutti tumma hipiäinen tyttö kuitenkin etäisesti tutulta kasvolta. Vielä toistaiseksi Harry ei kuitenkaan osannut yhdistää vastapuolta mihinkään tiettyyn nimeen ja hetken tuo joutikin kaivelemaan mielensä sopukoita. Kättelyyn kuitenkin vastattiin estoitta, nyt valoisan hymyn ilmestyessä nyt Harryn kasvoille. Kulmakarvoja kohotettiin 'Ahaa!'-elämykseen; Toinen oli kertonut olevansa korpinkynsi! Tietenkin! Kalinda Banda! Harry oli nähnyt tytön monesti Tylypahkassa, mutta ei ollut koskaan varsinaisesti toiseen tutustunut. Nimi oli jäänyt mieleen.
Sen sijaan Kalindan heitto vihaisesta läskistä sai Harryn hymähtämään. "Vihainen läski on itse asiassa tätini aviomies. Vernon", olkapäitä kohautettiin kevyesti, huvittuneen hymyn seikkaillessa edelleen tämän huulilla. "Mitä sinulle kuuluu? Anteeksi, mutta en ole useinkaan totttunut näkemään noitia ja velhoja Tylypahkan ulkopuolella, tämä on siis varsin... outoa", virkottiin vielä, katseen käväistessä vielä nopeasti toisen kasvoilla.
"Oletteko täällä pitkään?", utelusta ei meinannut tulla loppua, sillä tällä hetkellä Kalinda oli ainoa joka muistutti Harrya tärkeimmästä; Tylypahkasta.