20-03-2016, 07:31 AM
"Petunia, sammuttaisitko tuon ryminän?", Vernon äyskäisi viiksiensä takaa Beatlesin raikuessa radiolta. Heillä oli vain yksi radiokanava toiminnassa ja Petunian napsaistessa radion kiinni, laskeutui autoon syvä hiljaisuus. "Aah, nyt on paljon parempi", Vernon huokaisi sillä hän ei musiikista pitänyt. Varsinkaan sellaisesta rämisevästä humpuukista. Eikä varsinkaan Beatlesista.
Dursleyt sekä Harry olivat matkalla Dragon's cave waterparkiin. Harry oltiin jouduttu ottamaan väkisin ja pitkin hampain mukaan, sillä pojan vakituinen lapsenvahti - rouva Figg - oli jo kolmannen kerran onnistunut tallomaan kissansa hännän päälle tänä kesänä ja tuo viimeisin kerta olikin ollut se kohtalokkain; Figg oli murtanut jälleen jalkansa. Koska Harrya ei kehdattu viedä minnekään muuallekaan ("Ties vaikka se törmäisisi siihen väkeen") oltiin poika jouduttu ottamaan mukaan.
Harry sen sijaan ei ollut reissusta riemuissaan. Hän oli kyllä nähnyt Vernonin häijyn sian katseen kiivetessään auton takapenkille ja hetken hän oli jopa ollut varma siitä, että katse voisi todella tappaa. Ehkä Vernonkin oli toivonut samaa. Tuolloin mies oli ainakin muistuttanut tukehtumaisillaan olevaa punaista kalkkunaa ja Harryn olisi ollut tehyt mieli soittaa ambulanssi paikalle, sillä hän epäili, kulkiko Vernonilla enää edes henki kaiken tuon raivon takana. Poika kuitenkin oli onnistunut olemaan vain vaivoin hiljaa.
Tässä sitä joka tapauksessa nyt oltiin. Dursleyt ja Harry. Ahdettuna pieneen autoon valtavien matkalaukkujen (Joista suuriosa oli Dudleyn) kanssa. Dudleykin oli ollut epätavallinen tyyni, poika todennäköisesti odotti innosta täristen pääsyä vesihuvipuistoon eikä näin ollen Harrynkaan ollut tarvinnut pelätä nyrkin iskuja takaraivoonsa. Poika oli oikeastaan saanut olla rauhassa koko automatkan, mikä tuntui olevan maailman kahdeksas ihme.
Ikuisuudelta tuntuvan automatkan jälkeen Dursleyt parkeerasivat autonsa ruutuun. Perhe astui autosta ulos, Petunian vilkaisen vielä Harrya. Poika nielaisi äänettömästi. Tuo katse ei koskaan tienyt mitään hyvää.
"Kanna jokainen matkalaukku ja varokin lyömästä niitä ovenkulmiin", täti sähähti hyytävästi, jatkaen sitten matkaansa Vernonin ja Dudleyn kanssa. Harry huokaisi ja vilkaisi toivottamana matkalaukkuihin, hän ei millään saisi kannettua kaikkea kerralla vaan joutuisi tekemään hyvin todennäköisesti useamman kierroksen.
Lopulta jokainen onnistui kuitenkin löytämään itsensä rannekkeita myymän tiskin edustalle. Dursley luonnollisesti sai omansa. Kassamyyjä kiinnitti huomionsa vielä Harryyn.
"Eikö toisellekin pojalle pistettäisi ranneke?", tämä kyseli toiveikkaana, katsellen Dursleyden pariskuntaa. Vernonin kasvoille ilmestyi raivon tuoma punertava hehku, sillä jo pelkkä ajatus sai tuon suunniltaan. "Mielummin vaikka lemmikkilippu ja yö kadulla, kiitos!", tämä mylvi, saaden kassan tyrmistyneeksi. Lopulta Dursleyt jatkoivat matkaansa.
Perhe pakkautui hissiin, saaden selville oman huoneensa kerroksen. "Pois tieltä, täältä tulee vielä yksi perhe!", Vernon tunkesi itsensä hissiin, muun perheensä kanssa. Harry pakkautui hissin seinämään kiinni, mutta onnistui silti näkemään sivusilmällä pienen, tumma ihoisen tytön. Tyttö vaikutti innostuneelta ja Harry oli valmis lyömään vaikka päänsä vetoa siitä, että tytöllä tulisi olemaan huomattavasti häntä hauskempi loma. Lopulta hissi kilahti oikeaan kerrokseen ja Dursleyt syöksyivät käytävälle.
"Noniin, katsotaanhan", Vernon jatkoi jälleen, kaivaessaan avainta esille, "Aivan. Tässä näin. Tässä on huoneemme. Petunia, voisitko sinä laittaa meille jotain syötävää vielä ennen altaille menoa?", viiksivallu vilkaisi vaimoonsa. "Toki, mutta sitä ei ole tarpeeksi. Tai on meille, mutta ei... tuolle", päätä nykäistiin jäykästi Harryn suuntaan. Nyökkäys riitti kertomaan Harrylle tulevan ja näin ollen poika passitettiinkin omille matkoilleen, Dursleyden käydessä huoneistoonsa taloksi. Tämä järjestely sopikin pojalle paremmin kuin hyvin.
Altaille päästyään ja vaihdettuaan uimahousut jalkaansa, Harry katseli ympärilleen. Väkeä oli paljon ja tunnelma monilla katossa. Vesipuisto oli kaunis ja upea paikka, ja näky sai myös Harrylle leveän hymyn aikaiseksi. Hänellä oli nyt mahtava hetki päästä edes hetkeksi nauttimaan omasta olostaan! Ja näin ollen poika kirmasikin lähimpään altaaseen.
Dursleyt sekä Harry olivat matkalla Dragon's cave waterparkiin. Harry oltiin jouduttu ottamaan väkisin ja pitkin hampain mukaan, sillä pojan vakituinen lapsenvahti - rouva Figg - oli jo kolmannen kerran onnistunut tallomaan kissansa hännän päälle tänä kesänä ja tuo viimeisin kerta olikin ollut se kohtalokkain; Figg oli murtanut jälleen jalkansa. Koska Harrya ei kehdattu viedä minnekään muuallekaan ("Ties vaikka se törmäisisi siihen väkeen") oltiin poika jouduttu ottamaan mukaan.
Harry sen sijaan ei ollut reissusta riemuissaan. Hän oli kyllä nähnyt Vernonin häijyn sian katseen kiivetessään auton takapenkille ja hetken hän oli jopa ollut varma siitä, että katse voisi todella tappaa. Ehkä Vernonkin oli toivonut samaa. Tuolloin mies oli ainakin muistuttanut tukehtumaisillaan olevaa punaista kalkkunaa ja Harryn olisi ollut tehyt mieli soittaa ambulanssi paikalle, sillä hän epäili, kulkiko Vernonilla enää edes henki kaiken tuon raivon takana. Poika kuitenkin oli onnistunut olemaan vain vaivoin hiljaa.
Tässä sitä joka tapauksessa nyt oltiin. Dursleyt ja Harry. Ahdettuna pieneen autoon valtavien matkalaukkujen (Joista suuriosa oli Dudleyn) kanssa. Dudleykin oli ollut epätavallinen tyyni, poika todennäköisesti odotti innosta täristen pääsyä vesihuvipuistoon eikä näin ollen Harrynkaan ollut tarvinnut pelätä nyrkin iskuja takaraivoonsa. Poika oli oikeastaan saanut olla rauhassa koko automatkan, mikä tuntui olevan maailman kahdeksas ihme.
Ikuisuudelta tuntuvan automatkan jälkeen Dursleyt parkeerasivat autonsa ruutuun. Perhe astui autosta ulos, Petunian vilkaisen vielä Harrya. Poika nielaisi äänettömästi. Tuo katse ei koskaan tienyt mitään hyvää.
"Kanna jokainen matkalaukku ja varokin lyömästä niitä ovenkulmiin", täti sähähti hyytävästi, jatkaen sitten matkaansa Vernonin ja Dudleyn kanssa. Harry huokaisi ja vilkaisi toivottamana matkalaukkuihin, hän ei millään saisi kannettua kaikkea kerralla vaan joutuisi tekemään hyvin todennäköisesti useamman kierroksen.
Lopulta jokainen onnistui kuitenkin löytämään itsensä rannekkeita myymän tiskin edustalle. Dursley luonnollisesti sai omansa. Kassamyyjä kiinnitti huomionsa vielä Harryyn.
"Eikö toisellekin pojalle pistettäisi ranneke?", tämä kyseli toiveikkaana, katsellen Dursleyden pariskuntaa. Vernonin kasvoille ilmestyi raivon tuoma punertava hehku, sillä jo pelkkä ajatus sai tuon suunniltaan. "Mielummin vaikka lemmikkilippu ja yö kadulla, kiitos!", tämä mylvi, saaden kassan tyrmistyneeksi. Lopulta Dursleyt jatkoivat matkaansa.
Perhe pakkautui hissiin, saaden selville oman huoneensa kerroksen. "Pois tieltä, täältä tulee vielä yksi perhe!", Vernon tunkesi itsensä hissiin, muun perheensä kanssa. Harry pakkautui hissin seinämään kiinni, mutta onnistui silti näkemään sivusilmällä pienen, tumma ihoisen tytön. Tyttö vaikutti innostuneelta ja Harry oli valmis lyömään vaikka päänsä vetoa siitä, että tytöllä tulisi olemaan huomattavasti häntä hauskempi loma. Lopulta hissi kilahti oikeaan kerrokseen ja Dursleyt syöksyivät käytävälle.
"Noniin, katsotaanhan", Vernon jatkoi jälleen, kaivaessaan avainta esille, "Aivan. Tässä näin. Tässä on huoneemme. Petunia, voisitko sinä laittaa meille jotain syötävää vielä ennen altaille menoa?", viiksivallu vilkaisi vaimoonsa. "Toki, mutta sitä ei ole tarpeeksi. Tai on meille, mutta ei... tuolle", päätä nykäistiin jäykästi Harryn suuntaan. Nyökkäys riitti kertomaan Harrylle tulevan ja näin ollen poika passitettiinkin omille matkoilleen, Dursleyden käydessä huoneistoonsa taloksi. Tämä järjestely sopikin pojalle paremmin kuin hyvin.
Altaille päästyään ja vaihdettuaan uimahousut jalkaansa, Harry katseli ympärilleen. Väkeä oli paljon ja tunnelma monilla katossa. Vesipuisto oli kaunis ja upea paikka, ja näky sai myös Harrylle leveän hymyn aikaiseksi. Hänellä oli nyt mahtava hetki päästä edes hetkeksi nauttimaan omasta olostaan! Ja näin ollen poika kirmasikin lähimpään altaaseen.