19-03-2016, 03:30 AM
"Iloista joulua, sir!" Juniori huudahti Dumbledoren perään, ja sekavan hermostuneessa mielentilassaan muisti vasta minuutin päästä ettei ollut edes kiittänyt tätä henkensä pelastamisesta saati sitten muustakaan. No, sen hän ehtisi hyvin tehdä tammikuussa koululla. Juuri nyt hän vain paloi halusta tietää miten perillä illan tapahtumista hänen perheensä oli. Hän unohti senkin hetkeksi, kun tuli äitinsä kaappaamaksi tämän ehdittyä hänen vuoteensa vierelle.
"Yäk! Äitiiii, ei parantajien nähden!" poika valitti taistellen itseään irti hössöttävän äitinsä suukotussyleilyrutistuksesta tämän siinä samalla vuodattaessa miten huolissaan oli ollut. Pari parantajaa kun viipyili vielä oven raossa, muttei vaikuttanut haluavan sisälle vaan halusi jättää perheen keskenään toistaiseksi.
"Mutta kun se tarina kuulosti niin hirveältä!" Caroline nyyhki vaikka lapsensa vaikutti mitä normaalimmalta sillä hetkellä.
"Äh, minä olen ihan kunnossa ja sinä vain kuulet ne päässäsi kolme kertaa pahempina mitä oikeasti ovat," Junior tuhahti päästyään vihdoin vapaaksi ja siirtyi varmuuden vuoksi vähän kauemmas, jos äitimuori saisi uuden kohtauksen.
"Äärimmäisen vakavaa tämä silti on," hän kuuli isänsä toteavan vuoteensa toiselta puolelta ja käänsi katseensa tähän.
"Ole hyvä ja kerro omin sanoin mitä sinulle tapahtui?" mies lisäsi istuessaan penkille jolla Dumbledore oli hetki sitten istunut. Juniori joka ei havainnut tämän äänessä eikä olemuksessa sen enempää vihaisuutta kuin pettymystäkään, päätteli ettei kirjoja oltu vielä mainittu. Hän oli surkea valehtelija, mutta kehittynyt sitäkin paremmaksi puolitotuuksien sepittäjäksi, ja hyvin valituilla sanoilla hän voisi vielä pelastaa joulunsa.
"Yäk! Äitiiii, ei parantajien nähden!" poika valitti taistellen itseään irti hössöttävän äitinsä suukotussyleilyrutistuksesta tämän siinä samalla vuodattaessa miten huolissaan oli ollut. Pari parantajaa kun viipyili vielä oven raossa, muttei vaikuttanut haluavan sisälle vaan halusi jättää perheen keskenään toistaiseksi.
"Mutta kun se tarina kuulosti niin hirveältä!" Caroline nyyhki vaikka lapsensa vaikutti mitä normaalimmalta sillä hetkellä.
"Äh, minä olen ihan kunnossa ja sinä vain kuulet ne päässäsi kolme kertaa pahempina mitä oikeasti ovat," Junior tuhahti päästyään vihdoin vapaaksi ja siirtyi varmuuden vuoksi vähän kauemmas, jos äitimuori saisi uuden kohtauksen.
"Äärimmäisen vakavaa tämä silti on," hän kuuli isänsä toteavan vuoteensa toiselta puolelta ja käänsi katseensa tähän.
"Ole hyvä ja kerro omin sanoin mitä sinulle tapahtui?" mies lisäsi istuessaan penkille jolla Dumbledore oli hetki sitten istunut. Juniori joka ei havainnut tämän äänessä eikä olemuksessa sen enempää vihaisuutta kuin pettymystäkään, päätteli ettei kirjoja oltu vielä mainittu. Hän oli surkea valehtelija, mutta kehittynyt sitäkin paremmaksi puolitotuuksien sepittäjäksi, ja hyvin valituilla sanoilla hän voisi vielä pelastaa joulunsa.