19-03-2016, 03:29 AM
Juniori raahautui vastahakoisesti takaisin vuoteelle, mulkoilleen parantajan takanaan sulkemaa ovea. Poika asettui istumaan sängynpäätyyn nojaten, kädet puuskassa ja vuorostaan Dumbledorea mulkoillen, joskaan ei niin pahasti kuin parantajan perään, vaan lähinnä ärtyneesti. Hänen olemuksensa kuitenkin suli pian happaman sekaisen huvittuneeksi. Tietenkin hän välitti Tylypahkasta - se oli heti kodin jälkeen paras paikka koko maailmassa, joskus jopa kaikkein paras. Niin että kai tämä pitäisi ottaa tosissaan, jos rehtori tosiaan oli sitä mieltä että noista kirjoista voisi olla haittaa koko koululle...
Noidan paukahdettu ilmoittamaan perheen tulosta, Juniorin mieliala laski rytinällä monta astetta, lähes epätoivoiseksi ja hän jäi vain tuijottamaan jälleen sulkeutunutta ovea. Nuo naiset olivat sitten hirveitä päällepäsmäreitä, Ei hän sellaiseen ollut kotona tottunut, päinvastoin. Ei, hän ei ikinä selviäisi täältä ulos kunnialla. Vähintään äiti hänet nolaisi jotenkin, hössöttämällä ja paapomalla turhia. Eikä hän voisi edes sanoa sille ihan mitä huvitti jos isäkin tosiaan tulisi samaan aikaan paikalle. Dumbledoren sanat kuitenkin lievensivät hieman kauhukuvia.
"Minä lupaan," hän sanoi synkkänä mutta vilpittömästi, katsellen Dumbledorea nyt varsin yhteistyöhaluisena, tosin ajattelin enemmän mukavaa perhejoulua ja rehtorin viisaat sanat olivat vasta toisella sijalla.
"Mutta katsotko myös ettei nuokaan kerro?" hän pyysi hieman hermostuneena, osoittaen huoneen ovelle ja katsoi Dumbledorea. Ties vaikka parantajat olisivat jo täyttä päätä kertaamassa tapahtumia ja löytöjään seniorille joka varmaan ilmiintyisi tänne heti paikalla kirjeen saatuaan ja hänen tuurillaan se olisi kotona juuri silloin kun ei olisi tarvinnut olla. Sillä hetkellä Junior oli puhtaasti vain lapsi joka ei halunnut isän ja äidin riitelevän tai kenenkään olevan hänelle vihainen varsinkaan jouluna.
Noidan paukahdettu ilmoittamaan perheen tulosta, Juniorin mieliala laski rytinällä monta astetta, lähes epätoivoiseksi ja hän jäi vain tuijottamaan jälleen sulkeutunutta ovea. Nuo naiset olivat sitten hirveitä päällepäsmäreitä, Ei hän sellaiseen ollut kotona tottunut, päinvastoin. Ei, hän ei ikinä selviäisi täältä ulos kunnialla. Vähintään äiti hänet nolaisi jotenkin, hössöttämällä ja paapomalla turhia. Eikä hän voisi edes sanoa sille ihan mitä huvitti jos isäkin tosiaan tulisi samaan aikaan paikalle. Dumbledoren sanat kuitenkin lievensivät hieman kauhukuvia.
"Minä lupaan," hän sanoi synkkänä mutta vilpittömästi, katsellen Dumbledorea nyt varsin yhteistyöhaluisena, tosin ajattelin enemmän mukavaa perhejoulua ja rehtorin viisaat sanat olivat vasta toisella sijalla.
"Mutta katsotko myös ettei nuokaan kerro?" hän pyysi hieman hermostuneena, osoittaen huoneen ovelle ja katsoi Dumbledorea. Ties vaikka parantajat olisivat jo täyttä päätä kertaamassa tapahtumia ja löytöjään seniorille joka varmaan ilmiintyisi tänne heti paikalla kirjeen saatuaan ja hänen tuurillaan se olisi kotona juuri silloin kun ei olisi tarvinnut olla. Sillä hetkellä Junior oli puhtaasti vain lapsi joka ei halunnut isän ja äidin riitelevän tai kenenkään olevan hänelle vihainen varsinkaan jouluna.