Children are our future

[Albus Dumbledore]

Vuosadan vanhat silmät tarkkailivat Jacobia levollisesti puolikuun muotoisten lasien takaa. Jacob lopulta myönsi, että lisävuosi olisi ollut enemmänkin hänelle kuin pojalle itselleen ja lopulta mies kirjoitti lomakkeen. Leveä, tyytyväinen hymy ilmestyi Dumbledoren parrakkaalle suulle ja tämä kirjoitti paperiin myös oman allekirjoituksen. "Tulette saamaan sopimuksesta myöhemmin kopion", vanha velho lisäsi vielä, kääriessään samalla sopimusta monien muiden papereiden joukkoon, "Mutta näiltä osin tämä näyttää olevan tältä selvä".

Jacob tiedusteli, oliko Dumbledorella itsellään lapsia. Haikeahko, kevyt piirteinen hymy nousi velhon suupieliin. Kevyt päänpudistus kertoi nuoremmalle miehelle sen ettei rehtorilla ollut perhettä. Mutta ei hän silti yksinäinen ollut.
"Minulla on kouluni, herra King", Dumbledore puhui, äänessää selvää ylpeyttä. "Ja luulen, että tavallaan jokainen tämän koulun oppilas on lapseni. En ole yksinäinen vanha mies, minulla on satoja lapsia", hymy leveni, samalla kun rehtori nousi seisomaan. Näytti siltä, että tapaaminen alkaisi olla pikku hiljaa ohitse. Olivathan he saaneet sopimuksen valmiiksi ja näiltä osin Hunter voisi aloittaa koulunsa Tylypahkassa.

"Mutta tämä on tältä erää valmista. Koulumme tontut saattavat teidät ulko-oville. Kiitoksia tapaamisesta, herra King", vanha velho tarjosi kättään Jacobille.