Children are our future

[Jacob King]

Jacob pohti vastausta syvästi, muttei kommentoinut siihen mitään. Vastaus oli melko tyhjentävä ja vakuuttava, mutta hän jätti Kalkaros-aiheen ainakin toistaiseksi enemmänkin koska hänestä tuntui ettei Dumbledoresta saisi irti enempää, ainakaan suorilla kysymyksillä...ja lopultakin olisi kai noin kymmenessä vuodessa käynyt jotenkin ilmi jos tämä entinen kuolonsyöjä olisi epäsopiva opettaja lapsille.

Hänen ajatuksensa kulkeutuivat aiheeseen joka oli oikeastaan ollut ensimmäinen jota hän oli pohtinut kun Hunter ensimmääisen kerran ilmaisi kiinnostusta Tylypahkaan lähtemiseen vielä tartunnan jälkeenkin.
Hän piti syvän vakavan katseensa Dumbledoren kasvoissa ja pyöritteli kädessään olevaa sulkakynää.
”Sanoitte, ettei täällä ole ennen ollut ihmissusioppilasta. Kuinka varma olette siitä että kaikki joille hänestä kerrottaisiin, kohtelisivat häntä kuin muitakin oppilaita? En toki odota että jokainen heistä käsittelisi asian täysin ongelmitta - eihän kyseessä ole mikään tavallinen pikku sairaus - mutta kuten varmasti huomasitte, hänen psyykeensä tartuntansa suhteen kaipaa vahvoja aikuisia jotka kohtelevat häntä ihmisenä, mahdollisimman välittömästi.” hän kysyi painottaen asian äärimmäistä tärkeyttä päätöksen suhteen. Tämä itseasiassa jos mikä, olisi ratkaisevassa asemassa.
”Olenhan minä kertonut hänelle ihmissusien asemasta yhteiskunnassa ja yrittänyt kasvattaa hänestä vahvan. Ja tiedän etten voi suojella häntä ikuisesti ylipäätään miltään ihmissusiin liittyvältä...mutta haluan yrittää niin hyvin kuin mahdollista. Etenkin niin kauan kun hän on rakastunut kiroukseensa ja näkee sen lahjana.”
Hän saattoi vain rukoilla että onnistuisi kasvattamaan pojasta tarpeeksi vahvan, koska vielä tulisi aika kun tuo asianlaita muuttuisi.