Children are our future

[Jacob King]

Jacob katsoi parhaaksi olla tuhlaamatta aikaa Kalakroksen kuolonsyöjyyttä suoranaisesti tonkiviin kysymyksiin. Dumbledore olisi melkoinen haaste parhaimmallekin etsivälle jos tämä ei kertakaikkiaan jotain halunnut kertoa, miltä juuri nyt vaikutti – ja koska Dumbledore ei tosiaan ollut epäluotettava. Mutta lieni silti hyvä pyrkiä selvittämään tarkemmin miten paljon tämä Kalkarokseen luotti. Olihan tuossa jo henkensä uskomisesta tämän käsiin mainittu, mutta ei sellainen luottamus kaikkea kattanut.

Hän oli tämän vuoden aikana, Hunterin mahdollisen aloituksen tullessa ajankohtaiseksi, pyrkinyt tutustumaan nykyajan Tylypahkaan sen minkä mediasta pystyi. Ja todennut melkoisen mielenkiintoisen seikan koulun elämässä – pimeyden voimilta suojautumisen professorin asema oli vapautunut joka vuosi jo reilusti yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Uskomus Voldemortin kirouksesta kulki ilmeisesti vahvana sen tiimoilla, mutta se mikä häntä todella mietitytti oli uusien opettajien luotettavuus ja pätevyys enää tässä vaiheessa. PVS oli tärkeä aine nuorille velhoille ja noidille, oli ehkä vaikein ja vaarallisin aine, ja mitä useammin jokin vaihtuu sitä hankalampaa on löytää kunnollinen korvike. Ja, tässä tapauksessa moni todennäköisesti vältteli negatiivisen maineen saanutta virkapaikkaa. Ja kun PVS:n opettajan täytyi sentään olla erityisen tietoinen ja kokenut pimeyden voimista eli ei siinä virassa ihan kuka tahansa pärjännyt eikä mikä tahansa mielenlaatu soveltunut.
”Pimeyden voimilta suojautumisen opettaja on vaihtunut joka vuosi jo iät ajat. Aiotteko missään vaiheessa nimittää Kalkaroksen siihen virkaan?” hän kysyi, kohteliaassa sävyssään avoimesti se että tämä oli suoraan johdannainen Dumbledoren jatkuvasti vakuuttamaan luottamukseen.