19-03-2016, 03:28 AM
Juniori näytti siltä kuin joulu oltaisiin peruutettu. Pojan meuhkattua aikansa, Dumbledoren kasvoille nousi hymy ja tämä hymähti lämpimästi. Sen enempää hän ei kuitenkaan kerennyt tekemään Juniorin hypähtäessä jalkeilleen ja lähes samaisella sekunnilla näyttäen siltä, kuin olisi aikeissa pyörtyä. Dumbledore huomasi tämän ja refleksinomaisesti oli valmis koppaamaan pojan jotta tämä ei kaatuisi lattialle. Juniori kuitenkin kerkesi toeta ennen kaatumista. Tämän jälkeen Juniori muisti kirjansa ja rehtori tyytyi vain seuraaman uteliaana sivummalta pojan tekemisiä.
Parantaja saapui huoneesee. Dumbledore nyökäytti päätään rohkaisevasti noidalle tämän vilkaistessa kysyvästi velhoon ja vastatessa Juniorin vaativiin kysymyksiin. Juniori ei ollut tyytyväinen parantajan vastaukseen vaan puhkesi raivoisiin vastaväitteisiin. Dumbledore katsoi nyt puuttuvansa tilanteeseen.
"No mutta, sinä tuskin haluaisit tuhota rakasta kouluamme, mikä otaksuen olisi ajan mittaan väistämätöntä mitä kirjojesi uteliaisiin kokeisiisi tulee", velho totesi rauhallisesti ja katseli Junioria tyynesti puolikuun muotoisten silmälasiensa takaa. Tämä tiesi ettei Bartemius Crouchin poikaan tepsinyt saarnaamiset, joten hän pyrki pitämään äänensä edelleen rauhallisena ja rentona.
Juniorin jatkaessa kiukkukohtaustaan, tuntui parantaja vaipuneen tietämättömäksi. Tämä vilkaisi Dumbledoreen kuin apua pyytäen, mutta Dumbledore viittoi parantajaa lähtemään. Hän alusi keskustella pojan kanssa kahden kesken, sillä uskoi ettei parantajasta olisi tällä kertaa enempää hyötyä. Parantaja noidan lähdettyä Dumbledore siirsi katseensa takaisin Junioriin.
"Tulehan istumaan, Bartemius", velho viittoi kädellään sairaalan sänkyä kohti, pitäen äänensä edelleen rauhallisena, mutta myös vakavana.
"Minä tiedän, kuinka paljon sinä välität koulustamme - vaikka tietyntasoinen sääntöjen noudattaminen onkin ollut sinulle aina jokseenkin hankalaa", Dumbledore aloitti puheensa, hymyillen nopeasti sääntöjen kohdalla, "mutta, mitä meidän kaikkien yleiseen turvallisuuteen tulee, olisi minun-" Äkkiä Dumbledoren sanat keskeytettiin, oven lennähtäessä auki. Sisään astui uusi kiireisen näköinen parantaja, katsoen Dumbledorea ja Junioria.
"Tulin vain ilmoittamaan teille, että perheenne on saapumassa. Minä kutsuin heidät tänne", parantaja ilmoitti topakasti.
"Kiitoksia ilmoituksesta", Dumbledore vastasi, "Mutta mikäli siitä ei olisi haittaa, jututtaisin poikaa hetken kahden".
"Voi anteeks, Dumbledore", parantaja sanoi nopeasti ja näytti vasta nyt ymmärtäneen keskeyttäneen jotain tärkeää. "Minä poistun. Anteeksi", parantaja jatkoi vielä ja poistui huoneesta nopeasti. Oven mentyä kiinni siirsi Dumbledore katseensa takaisin Junioriin huokaisten. Hetken hän näytti punnitsevan sanojaan.
"Minä lupaan olla kertomatta kirjoista isällesi, mikäli sinä Bartemius lupaat olla enää etsimättä niitä", rehtori sanoi vakavasti, "Ymmärrän kiinnostuksesi loitsuihin, mutta uteliaisuus liian syvissä määrin voi lopulta saada suurta ja merkitsemätöntä vahinkoa aikaiseksi."
Parantaja saapui huoneesee. Dumbledore nyökäytti päätään rohkaisevasti noidalle tämän vilkaistessa kysyvästi velhoon ja vastatessa Juniorin vaativiin kysymyksiin. Juniori ei ollut tyytyväinen parantajan vastaukseen vaan puhkesi raivoisiin vastaväitteisiin. Dumbledore katsoi nyt puuttuvansa tilanteeseen.
"No mutta, sinä tuskin haluaisit tuhota rakasta kouluamme, mikä otaksuen olisi ajan mittaan väistämätöntä mitä kirjojesi uteliaisiin kokeisiisi tulee", velho totesi rauhallisesti ja katseli Junioria tyynesti puolikuun muotoisten silmälasiensa takaa. Tämä tiesi ettei Bartemius Crouchin poikaan tepsinyt saarnaamiset, joten hän pyrki pitämään äänensä edelleen rauhallisena ja rentona.
Juniorin jatkaessa kiukkukohtaustaan, tuntui parantaja vaipuneen tietämättömäksi. Tämä vilkaisi Dumbledoreen kuin apua pyytäen, mutta Dumbledore viittoi parantajaa lähtemään. Hän alusi keskustella pojan kanssa kahden kesken, sillä uskoi ettei parantajasta olisi tällä kertaa enempää hyötyä. Parantaja noidan lähdettyä Dumbledore siirsi katseensa takaisin Junioriin.
"Tulehan istumaan, Bartemius", velho viittoi kädellään sairaalan sänkyä kohti, pitäen äänensä edelleen rauhallisena, mutta myös vakavana.
"Minä tiedän, kuinka paljon sinä välität koulustamme - vaikka tietyntasoinen sääntöjen noudattaminen onkin ollut sinulle aina jokseenkin hankalaa", Dumbledore aloitti puheensa, hymyillen nopeasti sääntöjen kohdalla, "mutta, mitä meidän kaikkien yleiseen turvallisuuteen tulee, olisi minun-" Äkkiä Dumbledoren sanat keskeytettiin, oven lennähtäessä auki. Sisään astui uusi kiireisen näköinen parantaja, katsoen Dumbledorea ja Junioria.
"Tulin vain ilmoittamaan teille, että perheenne on saapumassa. Minä kutsuin heidät tänne", parantaja ilmoitti topakasti.
"Kiitoksia ilmoituksesta", Dumbledore vastasi, "Mutta mikäli siitä ei olisi haittaa, jututtaisin poikaa hetken kahden".
"Voi anteeks, Dumbledore", parantaja sanoi nopeasti ja näytti vasta nyt ymmärtäneen keskeyttäneen jotain tärkeää. "Minä poistun. Anteeksi", parantaja jatkoi vielä ja poistui huoneesta nopeasti. Oven mentyä kiinni siirsi Dumbledore katseensa takaisin Junioriin huokaisten. Hetken hän näytti punnitsevan sanojaan.
"Minä lupaan olla kertomatta kirjoista isällesi, mikäli sinä Bartemius lupaat olla enää etsimättä niitä", rehtori sanoi vakavasti, "Ymmärrän kiinnostuksesi loitsuihin, mutta uteliaisuus liian syvissä määrin voi lopulta saada suurta ja merkitsemätöntä vahinkoa aikaiseksi."